Helsinki "Pitkän matkan jälkeen heräsin sairaalassa. Ympärillä kaikki oli vierasta, en osannut kieltä. Sitten sukulaiseni toi minulle värikyniä ja papereita", ruotsalainen Ilon Wikland (s. 1930) kertaa elämänsä ahdistavia aikoja 1944.
Ilon-tyttö perheineen oli paennut sodan jaloista Virosta Ruotsiin. Myrskyinen laivamatka oli vienyt voimat. Vasta sairaalassa Ilon "palasi elämään".
Vuonna 1989 tunnustettu lastenkirjojen kuvittaja, neljän tyttären äiti ja kymmenen lapsenlapsen isoäiti Ilon Wikland palasi Viroon ja syntymäkaupunkiinsa Haapsaluun. Kaupunkia kiertäessään ja muistoja kootessaan hän päätti piirtää pakomatkan kuviksi. Jospa ne auttaisivat nykymaailman sotia ja hätää pakenevia lapsia. Kuvat myös olisivat esimerkkinä, miten omien käsien työ - Ilonille piirtäminen - auttaa purkamaan koettuja pelkoja ja uhkia. Hän halusi osoittaa, että aina voi selviytyä.
Kirja Pitkä, pitkä matka ilmestyi Ruotsissa vuonna 1995. Nyt tämän teoksen alkuperäiskuvat ovat esillä Helsingissä Meilahden taidemuseossa. Ensimmäisessä kuvassa yksinäinen tyttö istuu matkalaukkunsa päällä Haapsalun aseman hienon, aikanaan keisariperhettä varten rakennetun laiturikatoksen alla. Seuraavat piirrokset kertaavat kotikaupunkia, venäläistä kirkkoa, jossa isoisä oli kanttorina, kaupungin pommitusta, Haapsalun linnaa ja - ammuttua omaa koiraa. Toinen kuvasarja kertoo uuden elämän alusta Ruotsissa.
Lapinkoira auttoi
Ilon-tytön elämään tuli aurinkoa Ruotsissa, kun hän sai Sammelin, uuden koiran Suomen Lapista. Sammelihan kuulosti samalta kuin ruotsinkielinen sana hemma (kotona). Sammeli pyyhki pois traagisia muistoja Haapsalussa sodassa menehtyneestä koirasta.
Sittemmin Sammeli vilahteli aikuisen Ilon Wiklandin satukirjojen kuvituksissa. Katto-Kassisenkin seurassa vipeltää sammelinoloinen koira.
Ennenpitkää Sammelista tuli Wiklandin omien lastenkirjojen päähahmo ja kuvittajasta myös tekstin tekijä. Suosituista Sammeli-kirjoista on suomennettu Sammeli, Eeva ja minä (1998), jossa ensimmäisen koulupäivän kiireissä vilahtelevat Tallinnan vanhat torit ja talot sekä kahviloitten ihanat leivokset.
Astridin kuvittaja
Meilahden taidemuseossa Katto-Kassinen propelleineen lentelee talonsa yläpuolella. Seuraavassa huoneessa voi kurkistaa Katto-Kassisen huoneeseen. Seinien piirustuksissa tulee vastaan ruotsalaisen satukirjailija Astrid Lindgrenin satujen muita hahmoja, Ronja ryövärintytär, Veljeni Leijonanmieli, Melukylän lapset sekä Lotta ja Marikki. Lopulta voi tehdä itse vaikkapa oman kassis-animaatioelokuvan.
Pieni pullea Katto-Kassinen on Peppi Pitkätossun (1945) ja Vaahteramäen Eemelin (1952) rinnalla Lindgrenin tekstien tunnetuimpia hahmoja. Katto-Kassisen kuvittaja on Ilon Wikland, Pepin tanskalaissyntyinen Ingrid Vang-Nyman ja Eemelin Björn Berg.
Vang-Nymanin ja Bergin jälkeen, aina kirjasta Mio, poikani Mio (1954) lähtien, Wikland olikin Lindgrenin tekstien vakiokuvittaja. Ansioistaan Wikland sai arvostetun ruotsalaisen Elsa Beskow -palkinnon jo vuonna 1969.
Katto-Kassisen pulleus on peräisin Ilon Wiklandin Ranskanmatkalta. Mutta lapsuutensa Viroa Wikland on siirtänyt hyvin moniin Lindgrenin satujen kuviin. Ronja ryövärintyttären Matiaksenlinna on samanlainen kuin Haapsalun vanha linna. Viron rannikon pitsihuvilat ja pikkukaupunkien puutalot myötäilevät Ruotsin Smålannista kumpuavaa Lindgrenin tekstiä. Kuuluvathan molemmat alueet samaan ikivanhaan kulttuurialueeseen, Baltianmeren piiriin.
Ilon Wiklandin lastenkirjojen kuvitustöiden näyttely Katto-Kassinen kavereineen Helsingissä on avoinna Helsingin kaupungin taidemuseo Meilahdessa Helsingissä 26.10. saakka. Näyttelyyn kuuluu useita perhetapahtumia, nukketeatteriesityksiä sekä työpajoja päiväkotilapsille ja koululaisille. Tietoa www.taidemuseo.hel.fi