Koulun betoniaulassa vaappuu vastaan viimeisillään raskaana oleva nainen. Hänen helmoissaan pyörii kaksi 3-4-vuotiasta lasta. "Vauva syntyy ehkä tänään, ehkä huomenna", Sanal Burru kertoo.
Sanal Burru ja hänen lapsensa ovat paenneet väkivaltaisuuksia Etelä-Beirutista Byblosin kaupunkiin noin tunnin ajomatkan päähän pohjoiseen. Päätös tehtiin, kun heidän kotinsa viereinen rakennus tuhoutui ohjusiskussa Israelin pommitusten ensimmäisenä päivänä.
"En tiedä, mitä kodillemme on tapahtunut", Burru miettii. Hänen miehensä on ammatiltaan autonkuljettaja, joka nyt kuljettaa etelästä pakenevia ihmisiä turvaan pohjoiseen ja riskeeraa samalla oman turvallisuutensa.
Rannikkotietä on pommitettu, ja perjantainakin tielle näkyi Israelin sotalaiva muutaman sadan metrin päässä merellä.
"Olen onnellinen, koska olemme turvassa täällä ja kaikki auttavat ja tukevat meitä", Burru kertoo. Sitten hänen viereensä tulee nuori mies, sanoo muutaman sanan ja koko aula purskahtaa nauruun.
"Hän sanoi, että hänen pitäisi antaa syntyvän lapsen nimeksi Raad, Hizbollahin Israeliin ampumien rakettien mukaan", kääntää tulkkina toimiva Samuel, kun naurultaan kykenee.
Mikäli Burrut näin tekevät, vauvalla olisi ainakin yksi kaima. Uutistoimisto AFP:n mukaan sidonilainen perhe on nimennyt vastasyntyneen poikansa Raadiksi kunnioituksesta Hizbollahin taistelua kohtaan.
Vitsailu auttaa pitämään yllä parempaa mieltä, mutta pakolaisia avustavilla henkilöillä on joskus vitsit vähissä.
Byblosissa on viisi hallituksen koulua, jonne pakolaiset tungeksivat. Tälle koululle mahtuu noin 200 ihmistä, mutta tulijoita olisi ollut paljon enemmän, Samuel kertoo.
Ruoasta ja vedestä on pulaa. Kansainvälinen avustusjärjestö Caritas huolehtii pakolaisista apunaan paikallisia vapaaehtoisia. Samuel on yksi heistä. Hän ei halua kertoa oikeaa nimeään tai tulla kuvatuksi, koska on huolissaan muiden kaupunkilaisten suhtautumisesta.
"Jotkut ihmiset eivät pidä siitä, että autamme pakolaisia. Eilen ajoin pyörällä tuomaan koululle ruokatarvikkeita, kun joku tönäisi minua autollaan tahallaan", Samuel kertoo.
Hän ei kuitenkaan vastakkaisista mielipiteistä välitä. 23-vuotiaan tietotekniikan opiskelijan kotona asuu kahdeksan pakolaisnaista lapsineen. Muutkin paikalliset, jotka Byblosissa ovat kristittyjä, ovat majoittaneet shiiamuslimeja koteihinsa.
"Ihmiset tuovat kouluille ruokaa, vettä ja vaatteita. Me olemme joutuneet kaikki tähän yhdessä, kristityt ja muslimit", Samuel huomauttaa.
Paikallisten yksi pelko on, että Israel hyökkää heidän turvalliselle alueelleen pakolaisten vuoksi etsimään Hizbollahin sissejä. Toisaalta Libanonia repineet sisällissodan haavat eivät ole vielä parantuneet, vaan jälkiä näkyy yhä ryhmittymien välillä.
