Vaikka turvapaikanhakijoiden määrä Suomen rajoilla on pudonnut jo kriisivuotta 2015 edeltävälle tasolle, maanosan etelälaidalla tilanne on pahempi kuin koskaan. Afrikkalaisten tulijoiden virta Libyan läpi ja Välimeren yli Eurooppaan on pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan kasvussa.
Tulijoiden pääkohdemaa on Italia, jonne on rantautunut tai pelastettu tänä vuonna jo 84 000 ihmistä. Luvussa on viime vuoteen verrattuna viidenneksen nousu.
Ei ihme, että Italiassa on tuskastuttu tilanteeseen ja muun EU:n ponnettomuuteen tulla avuksi. Viime viikon lopulla Italia uhkasi jo sulkea satamansa pakolaisten ulkomaisilta avustuslaivoilta.
Pakolaiskysymys on EU:n yhteisellä pöydällä huomenna Tallinnassa alkavassa sisäministerien kokouksessa. Jo nyt on selvää, ettei kokoussalista tulla ulos suuresta läpimurrosta kertoen.
Näin siksi, että pakolaiskysymys on sisäpoliittisesti tulenarka useimmissa jäsenmaissa. Moni maltillinenkin poliittinen johtaja joutuu nyt varomaan sitä, ettei anna pakolaismyönteisyydellä äärioikeiston käsiin purevaa poliittista asetta.
Esimerkiksi Itävallan keskustavasemmistolainen puolustusministeri Hans Peter Doskozil ilmoitti maanantaina, että jos Eurooppaan pyrkivien ihmisten määrä ei vähene, maa aikoo asettaa Italian vastaiselle rajalle rajatarkastuksiin myös sotilaita. Uusi pakolaisvirta Itävaltaan voisi syksyn vaaleissa nostaa äärioikeiston maan johtoon.
EU:ssa tehtiin jo vuonna 2015 enemmistöpäätös siitä, että Kreikan ja Italian taakkaa pakolaiskysymyksessä pitää jakaa jäsenmaiden kesken. Sovittiin 120 000 pakolaisen siirroista muihin jäsenmaihin.
Tämän vuoden toukokuun loppuun mennessä siirtoja oli tehty vasta noin 22 000. Kokonaan vastuustaan ovat vetäytyneet ainakin Puola, Unkari ja Slovakia. Kaksi viimeksi mainittua ovat jopa vieneet EU:n päätöksen unionin tuomioistuimeen.
EU-maiden taakanjaollakaan ei vielä pystytä puuttumaan pakolaisuuden juurisyihin Lähi-idässä ja Afrikassa. Ongelmia taustalla ovat sodat ja muut konfliktit sekä köyhyys.
Tilannetta kärjistää vielä se, että pakolaisten kuljetus lähtöalueilta Euroopan porteille on kannattavaa liiketoimintaa. Pakolaisvirran jatkuminen sataa joidenkin, usein rikollisten tahojen taskuihin.
Nyt EU:n pitäisi kyetä terästäytymään ottamalla vahvempi rooli Euroopan lähialueiden konfliktien ratkaisussa, pakolaisten lähtöalueiden kehityksen tukemisessa ja niillä asuvien ihmisten tulevaisuudenuskon vahvistuksessa.
Niin akuuttien ongelmien kuin pakolaisuuden perussyidenkin hoidossa tarvitaan unionin poliittisten johtajien lujia yhteisiä linjauksia ja kaikkien maiden osallistumista talkoisiin.
Pakolaistilanteen nopeaan helpottumiseen ei nyt viittaa oikein mikään seikka. Kyse on vuosien tai vuosikymmenten urakasta. Siksi on todennäköistä, että turvaa ja parempaa elämää hakevien ihmisten virta Eurooppaan jatkuu voimakkaana vielä pitkään.