Kaupungit kasvavat. Kehnosti ja nopeasti rakennetut slummit niiden kyljessä kasvavat nopeammin kuin kaupunkien perinteiset alueet.
YK:n pakolaisapujärjestölle UNHCR:lle se on tuonut uusia haasteita. Yhä useammat kotimaastaan lähtemään joutuneet ovat päätyneet kaupunkeihin, oloihin, joista UNHCR ei löydä heitä ja joissa he itse eivät aina tiedä, että voisivat saada apua.
YK-järjestön vastuulleen ottamista maailman 10,5 miljoonasta pakolaisesta enää kolmasosa asuu pakolaisleireillä ja tätä nykyä jopa puolet kaupungeissa tai muissa tiiviissä taajamissa.
Kehitys on sama kuin maailmalla muutenkin. Puolet meistä ihmisistä eli 3,3 miljardia on sulloutunut kaupunkeihin ja taajamiin, joihin tähtäävät pakolaisten ohessa niin työn perässä muuttavat maalaiset kuin maahanmuuttajat ja turvaa hakevat maiden sisäiset pakolaiset.
Urbanisoitumisen uskotaan jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen.
Bogota, Kabul
ja Khartum
Esimerkit väkivallan leimaamista köyhistä maista kertovat, mistä on kysymys.
Afganistanissa Kabulin väestö on paisunut kolminkertaiseksi sen jälkeen, kun Yhdysvallat hyökkäsi 2001 maahan kukistamaan Talibania ja al-Qaidaa. Kabuliin, eivät siis entisille kotiseuduilleen, päätyivät myös monet Iraniin ja Pakistaniin aikaisemmin paenneet afganistanilaiset, jotka vuoden 2001 jälkeen palasivat.
Huumekartelleiden, ihmiskaappausten ja kapinallisväkivallan leimaamassa Kolumbiassa lasketaan pääkaupunkiin Bogotaan ajautuneen puoli miljoonaa maan sisäistä pakolaista. He elävät ja asuvat enimmäkseen nopeasti kyhäämissään suojissa Bogotan rinteiden slummeissa.
Viime vuosien levottomuuksia henkensä kaupalla paenneista sudanilaisista lähes kaksi miljoonaa on päätynyt pääkaupunkiin Khartumiin.
On arvioitu, että vaikka valtaosa maailman köyhistä asuu kaupungeissa, rikkaan maailman apumiljardeista vain kymmenesosa ohjautuu nykyään heidän auttamisekseen niissä.
Syyria, Libanon
ja Jordania
Irakin naapurimaat Syyria, Jordania ja Libanon tarvitsevat edelleen tukea irakilaisten maahantulosta selviämiseen.
Kahden miljoonan irakilaisen pako länteen kotimaan rajojen taakse oli ihmismääriltään niin iso ja heidän asettumisensa valtaosin kaupunkeihin niin uutta, että UNHCR on järjestön kotisivujen mukaan päätynyt uudenlaiseen politiikkaan.
Perusongelmia kaupungeissa ja taajamissa ovat, miten saada yhteys pakolaisiin, miten määrittää heidän tarpeensa ja löytää heistä haavoittuvimmat.
Irakilaiset asettuivat Lähi-idässä isoihin kaupunkeihin, eivät välttämättä slummeihin, mutta kaupunkilaisten keskelle. Ammanissa on kaksi miljoonaa asukasta ja Damaskoksessa yli puolitoista miljoonaa.
UNHCR on käyttänyt hyödyksi esimerkiksi uutta teknologiaa. Matkapuhelinyhteyksiä on tarvittu pakolaisten löytämiseen ja tavoittamiseen, ja heille kulkee tietoja tekstareina ja internetin kautta.
Pakolaistyöhön, neuvontaan ja uudessa ympäristössä vaadittavien taitojen opettamiseen on värvätty toisia pakolaisia. Uudenlaisissa yhteisökeskuksissa irakilaiset, muut pakolaiset ja paikalliset voivat kokoontua ja saada neuvontaa.
Irakilaiset olivat viime vuoden alkupuolen tilaston mukaan suurin turvapaikkaa teollisuusmaista hakenut ryhmä. Suurinta pakolaismäärää pitää vuosikymmeniä jatkuneiden Afganistanin ongelmien vuoksi hallussaan Pakistan (1,8 miljoonaa), ja sen jälkeen tulee Syyria (1,1 miljoonaa).