Virallinen termi, toinen kotimainen kieli, on tuntemattomampi kuin pakkoruotsi. Tällä luodaan negatiivinen mielikuva sen opiskelusta. Ruotsin pakollisuus jakaa mielipiteet vahvasti. Sitä voisi luonnehtia yhdeksi peruskoulun vihatuimmaksi aineeksi.
Toisen kotimaisen kielen pakollisuuden hanakimmat vastustajat ovat yläasteikäiset nuoret. Onko syynä halu päästä helpommalla vai kyky arvioida, mitä kieliä he tarvitsevat tulevaisuudessa? Kuitenkin ruotsin kielen osaamisen hyödyt ovat suuret ja osaamattomuuden haitat jopa suuremmat.
Suomessa on paljon ruotsinkielisiä alueita, varsinkin pääkaupunkiseudulla, jonne monet nuoret haaveilevat muuttavansa. Juuri näillä alueilla ruotsin osaaminen on olennaista.
Korkeakouluopiskelijoiden täytyy suorittaa virkamiesruotsi tutkinnossaan. Ammattikoulussa ja lukiossa täytyy opiskella ruotsia, onhan se osa yleissivistystä.
Ruotsin kielen opiskelu on ”ota kolme, maksa yksi tarjous”. Ruotsin osaaminen mahdollistaa kommunikoinnin myös norjan- ja tanskakielisten kanssa. Se on olennainen osa pohjoismaista kulttuuri-identiteettiä.
Ruotsi on germaaninen kieli, kuten saksa ja englanti ja näiden kielien osaamista on helppo soveltaa keskenään.
Ruotsille löytyy käyttöä useimmilla, mutta käyttö vaatii rohkeutta. Kielitaito kehittyy sitä käytettäessä. Käytännössä keskusteltaessa puheen ei tarvitse olla täydellistä. Puhumalla ruotsia voittaa sydämiä puolelleen. Tilaisuuksia kehittää kieltä on useita. Kirjastossa on ruotsinkielistä kirjallisuutta ja televisiossa sekä radiossa on ruotsinkielistä ohjelmaa.
Toisen kotimaisen kielen pakollisuus ei estä muiden kielten opiskelua koulussa. Äidinkielen, englannin ja toisen kotimaisen kielen lisäksi on valittavissa ainakin 1–2 muuta kieltä.
Usein vastustajat perustelevat kantaansa väittämällä ruotsin olevan yleishyödytön kieli monille, eikä sen tulisi näin olla pakollista. Eihän puhuta esimerkiksi pakkomusiikista, -kuvaamataidosta tai -käsitöistä.
Jos ruotsin kieli on muutettava vapaaehtoiseksi, miksi ei kyseenalaisteta näiden aineiden yleishyödyllisyyttä? Yksi syy voi olla, että näiden aineiden opiskelu on usein hauskaa ja rentoa, ruotsi taas on lukuaine. Emmekö voi kyseenalaistaa heidän suhtautumisensa asiaan objektiivisesti?
Yksi isoista syistä, jonka takia monet suomalaiset nuoret eivät opi ruotsia luontevasti, on median usein käyttämä sana pakkoruotsi, jonka takia monet eivät edes tiedä termiä toinen kotimainen kieli. Sosiaalinen media lietsoo negatiivista suhtautumista. Tällöin yleisesti hyväksytty mielipide tuntuu olevan, että ruotsin kieli on turhaa, eikä sen opiskelulle ole perusteita.
Jos mediassa tuotaisiin esille useammin toinenkin puoli ja vältettäisiin neutraaleissa teksteissä termiä pakkoruotsi, alkaisivat nuoretkin suhtautua yleiseen mielipiteeseen kriittisemmin ja muodostaisivat oman mielipiteensä laajemman tiedon ja ymmärryksen pohjalta. Tämä vaikuttaisi positiivisesti oppimistuloksiin ja pystyisimme nauttimaan hyödyistä paremmin niin akateemisesti, yhteiskunnallisesti kuin henkilökohtaisellakin tasolla.
Linnea Timonen
8. luokkalainen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.