Pariisin MM-kisojen jälkeen Suomen Urheiluliitossa (SUL) on kuunneltu kritiikkiä korvat punaisina. Pyyhkeitä on tullut liiton sisältä ja ulkoa.
Kritiikin terävin kärki on tökkinyt Urheilulliton tapaa huolehtia harvoista todellisista huippu-urheilijoistaan. Suomalainen huippuyleisurheilija jahtaa menestystä amatööripohjalta, kun vertailukohdaksi otetaan yleisurheilun suurmaat ja Pariisissa mitaleja kahmineet valtiot.
Urheiluliitossa on paha mennä kieltämään krittikin oikeellisutta. Suomen joukkue tuli MM-kisoista kotiin ilman mitaleja, ja suurin osa 20-päisestä joukkueesta oli alisuoriutujia.
Raakaa ja suomalaisia riipivää faktaa on myös se, että rakas naapuri ja urheilukenttien perivihollinen Ruotsi urheili Pariisista viisi mitalia. Ruotsi oli kisojen kuudenneksi paras maa.
Olisiko Urheilullitolla pakkoruotsin paikka? Pitääkö lahden takaa hakea nuuskan ja halvan oluen lisäksi myös mallia huippu-urheilussa menestymiseen?
Urheiluliiton huippu-urheilujohjtaja Jarmo Mäkelä myöntää, että Ruotsiin kannattaa kiikaroida, mutta apinoinnissa ei ole ideaa.
"Henkilökohtaisten valmentajien mahdollisuutta toimia entistä ammattimaisemmin olisi lisättävä. Ruotsissa on huippu-urheilulle ylipäätään paremmin resursseja", Mäkelä poimii rusinat Ruotsin menestyspullasta.
Valmennussysteemi kuin peruskoulu
Urheiluliiton valmennusssteemiä on verrattu suomalaiseen peruskouluun: jokaiselle jotakin, mutta ei kenellekään ylettömästi. Peruskoulussa tasapäistävän mallin jalkoihin jäävät lahjakkaat oppilaat, Urheiluliitossa kärsijöinä ovat huippulahjakkaat urheilijat.
Urheiluliiton huippuryhmässä Team Finlandissa on 37 urheilijaa ja heidän valmentajansa. Leirityksen lisäksi ryhmään kuuluvat saavat jonkun verran taloudellista tukea. Olympiakomitea ja opetusministeriö tukevat omalta osaltaan parhaista parhaita.
Summat eivät ole valtavia, eivätkä kestä vertailua esimerkiksi Ruotsin ja Norjan vastaaviin tukiin. Ruotsissa tukisummat ovat kaksin- ja Norjassa jopa kuusinkertaiset.
Ruotsin menestys Pariisissa rakentui malliin, jossa kovimmat paukut ja suurimmat setelit on ladattu suppean huippuryhmän taustalle. Ryhmän juuret ovat vuoden 1995 Göteborgin MM-kisoissa, jotka olivat ruotsalaisille katastrofaalisen huonot: ei tullut menestystä eikä rahaa.
Ruotsalaiset panivat kahdeksan vuotta sitten vähät kruununsa yhden kortin varaan.
"Tämä Palng-programm on Ruotsin olympiakomitean ja yhteiskunnan tukema. Mukana on myös kosolti yksityistä rahaa. Ruotsin yleisurheiluliitolla ei ole sen kanssa oikeastaan mitään tekemistä", Mäkelä tietää.
Valtiolta ei
tule vetoapua
Ruotsalainen tapa toimia on muutenkin erilainen suomalaiseen verrattuna. Suomessa Urheiluliitto on vastuussa paitsi huippu-urheilun rahoituksesta ja organisoinnista niin myös valmennuksesta.
"Ruotsissa liitto on pelkästän organisaattori. Valmennus tapahtuu seuroissa", Mäkelä kertoo, ja sanojen välistä kuultaa aito pohjalainen kateus ruotsalaista seuratoimintaa kohtaan.
"Seurat ovat hyvin hoidettuja ja ne tarjoavat urheilijoille tehokasta, tasokasta ja osaavaa ammattivalmennusta. Seuravalmennus tapahtuu yhteistyössä paikallisen koululaitoksen kanssa, joten taloustalkoissa on mukana koko yhteiskunta."
Mäkelän mukaan verkostuminen koululaitoksen kanssa olisi poikaa myös Suomessa. Huippu-urheilujohtajan usko valtion lisäpanostuksesta ei kuitenkaan ole kovin vahva. Hallitusohjelmassakin liikuntapolitiikan painopiste tulevina vuosina on kansalaisten terveysliikunnassa.
"Minun toiveeni on, että yleisurheilun nykytila herättäisi Suomessa kunnollista keskustelua huippu-urheilun asemasta. Suomessa urheilu- ja liikuntatyön tekeminen seuroissa on perinteisesti perustunut vapaaehtoiseen talkootyöhön. Riittääkö se enää", Mäkelä kysyy.
Kehitysohjelma kotikisoja varten
Huippu-urheilujohtaja Mäkelällä ei ole mitään sitä vastaan, että Urheiluliitossa ja ylipäätään suomalaisessa huippu-urheilussa tehtäisiin rajujakin muutoksia.
"Isossa remontissa on ennen muuta kysymys siitä, mitä tapahtuu vuonna 2010 ja sen jälkeen. Vuoden 2005 kotikisoja ajatellen sillä ei ole mitään merkitystä. Helsingin kisoihin mennään vanhoilla systeemeillä ja nykyisillä urheilijoilla", Mäkelä sanoo.
"Eikä siinä mitään. Minä väitän, että meillä on erittäin hyvä urheilijamateriaali, toimiva systeemi ja riittävästi valmennuksen tietotaitoa. Pariisissa nyt vain jäätiin ilman mitalia."
Perjantaina maaottelua ennen kokoontunut liiton hallitus päätti rakentaa kehitysohjelman vuoden 2005 kisoihin, joten aivan entisin eväin ei Mäkelän tarvitse johtaa joukkojaan kohti kotikisoja.
"Ohjelman sisällöstä ja aikataulusta käytiin ohjaavaa keskustelua. Marraskuun alussa pitäisi olla jo jotakin valmista", Mäkelä kertoo.
Mäkelä vakuuttaa, että liitto ei lähde huippu-urheilun ja kotikisojen nimissä kurjistamaan muuta toimintaansa olemattomiin.
Ohjelmaa varten kaivetaan markkinoilta lisää pelieuroja tai pannaan nykyiset uusjakoon. Kysymys on loppujen lopuksi vain valinnoista.
"Niin, mitä suomalaiselta yleisurheilulta halutaan. Siitähän tässä on kysymys", Mäkelä toteaa