Potilasturvalaki on kärjistänyt asetelmat Tehyn palkkakiistassa äärimmilleen ja raivostuttanut myös eräitä yksityisalojen ammattiliittoja.
"Pakkolain" tulo osoittaa, kuinka syvään kriisiin koko jäykkä työmarkkinajärjestelmä on ajautunut.
Eduskunta hyväksyi perjantaina odotetusti hallitusrintaman voimin potilasturvalain, jolla hallitus yrittää kantaa perustuslaillista vastuutaan ja turvata sen, ettei keneltäkään menisi hoidon puutteen takia henki ja terveys, jos Tehyn joukkoirtisanoutumisuhka toteutuu keskiyöllä tiistaita vasten. Presidentti Tarja Halonenkin hyväksyi lain pitkin hampain. "Pakkolain" laatimiseen kun oli pakko. Ilman sitä työtaistelu voisi vaatia ensimmäiset uhrinsa muutaman tunnin kuluttua sen alkamisesta.
Potilasturvalain perustelulogiikka on selkeä ja vastaansanomaton: ihmisten henki ja terveys on tärkeämpi arvo kuin työtaisteluoikeus. Siitä huolimatta erittäin poikkeuksellinen laki on herättänyt ymmärrettävästi ärtymystä eri puolilla ammattiyhdistysliikettä, myös Tehyn ja STTK:n ulkopuolella. Suuri SAK:kin on ilmaissut lakia vastustavan periaatekantansa selkeästi julkisuudessa ja eduskunnalle, joskin turhia uhoamatta.
Puheenjohtaja Lauri Ihalainen on esiintynyt pidättyväisesti julkisuudessa tässä asiassa ilmeisesti siksi, että arvostettu konkari näkee realistina vaarat, mihin nykymeno voi johtaa. Tehy on viitannut kintaalla eräille työmarkkinajärjestelmän kirjoittamattomille pelisäännöille ja perusarvoille. Suomessa on ollut tapana, että ammattiliitot pyrkivät sopimaan lakkorajoista yhdessä työnantajien kanssa. Kantavana periaatteena rajauksissa on pidetty sitä, ettei kenenkään henkeä ja terveyttä vaaranneta eikä omaisuutta päästetä tuhoutumaan.
Tehyn joukkoirtisanoutumistaktiikka perustuu ajatukseen, että se kohdistaa työnantajiin ja hallitukseen niin kovan paineen, että niiden on taivuttava, eikä työtaistelu ala. Tehy kiertää joukkoirtisanoutumisilla suojelutyövelvoitetta. Liitto päätyi tähän taktiikkaan järjestöjohtajansa Kirsti Viljakaisen ideoimana. Taustalla vaikuttivat edellisen, vuoden 1995 lakon opetukset. Vaikka myös superilaiset lakkoilivat silloin kuusi viikkoa Tehyn rinnalla, työtaistelu epäonnistui. Lakko ei korjannut alan palkkoja kuin silmänlumeeksi.
Suojelutyövelvoite vei työtaistelulta tehon. Terveydenhuolto nilkutti, mutta se toimi kuitenkin. Työtaistelun aikana kuoli muutama potilas epäselvissä oloissa, mutta varmuutta suorasta yhteydestä lakkoon ei saatu. Potilaita ja vanhuksia sen sijaan kärrättiin sydäntäsärkevästi sairaalasta toiseen. Se söi nopeasti yleisen sympatian lakkolaisilta.
Tehyn nyt valitsema työtaistelutoimi on hämmentävä, mutta niin on myös hallituksen vastaus siihen. "Pakkolaki" on arveluttava demokratiassa, ja on mahdollista, ettei se jää ainoaksi, kun pää on kerran avattu. Juuri se arveluttaa ay-johtajia. Meteli lakia vastaan olisikin paljon kovempi, jos Tehyn toiminta perustuisi työmarkkinoiden yhteisten kirjoittamattomien pelisääntöjen noudattamiseen.
Potilasturvalain sovellusala on kuitenkin rajattu tarkoin, eikä lakia tarvita, jos sovittelulautakunta pystyy laukaisemaan uhan tänään tai viimeistään huomenna. Sitä kaikki toivovat ja odottavat.
Mutta kävi miten kävi, pelkkä lain olemassaolo on merkki suomalainen työmarkkinajärjestelmän vakavasta kriisistä. Hoitajien liitot eivät ole pystyneet neuvottelemalla eikä edes lakoilla korjaamaan alan palkkoja, jotka eivät todellakaan vastaa työn vaativuutta. Ongelman olemassaolo on tiedetty jo noin neljännesvuosisadan ajan, mutta sitä on ollut hankala korjata työmarkkinoiden jäykän neuvottelujärjestelmän takia.
Korjausmahdollisuus on suljettu kahden lukon taakse. Keskitetyt palkkasopimukset ovat puristaneet ensin liitot samaan muottiin. Sen jälkeen kunnallinen neuvottelujärjestelmä on pitänyt huolen siitä, että kaikki liitot pysyvät ruodussa.
Järjestelmän sisäinen logiikka on rautainen. Kunta-alan ammattiliitot ovat valvoneet silmä tarkkana, etteivät ammattiryhmien väliset suhteet muutu. Jopa yleisesti tunnustettuja jälkeenjääneisyyksiä on ollut vaikea korjata. Tämän katkeran tosiasian ovat vuosien varrella joutuneet nielemään myös lastentarhanopettajat ja kirjastonhoitajat.
Rautapanssarista ei pääse ulos kuin ottamalla kovat keinot käyttöön, eikä sekään aina johda toivottuun tulokseen. Toimihenkilöiden kurjistuminen solidaarisen palkkapolitiikan takia aiheutti ensimmäiset purkaukset jo 1980-luvulla, jolloin laajat toimihenkilölakot -- hoitajia myöten -- ravistelivat maata. Se oli silloin ennenkuulumatonta.
Enää siinä ei ole enää mitään ihmeellistä. Erikoista on vain keinojen koventuminen, kun mikään muu ei auta. Tehyn kriisi laukeaa aikanaan, mutta kuka uudistaa neuvottelujärjestelmän?
***
Matti Vanhanen pääsi sairaalasta lauantaina. Hänen virtsakiviongelmansa ehdittiin hoitaa alta pois ennen mahdollista työtaistelua. Se oli varmaankin hyvä kaikkien kannalta. Voi vain kuvitella, millainen kansainvälinen huomioarvo olisi syntynyt, jos Suomen pääministeri olisi lennätetty ulkomaille pienehköön mutta välttämättömään operaatioon.