"Liikkumisvapaus on perustuslain takaama oikeus. Silti vanhusten kansalaisvapautta rajoitetaan", sanoo tutkija, terveystieteiden tohtori Reetta Saarnio. Liikkumista rajoitetaan hoitolaitoksissa korkeiden sängynlaitojen ja erilaisten vöiden avulla liikaa.
"Rajoitteita käytetään myös rutiininomaisesti, vaikka asiassa pitäisi pyrkiä tiukkaan arviointiin", Saarnio sanoo.
Saarnio peräänkuuluttaa yleisiä ohjeita siihen, milloin rajoittaminen on tarpeen. "Vain kolmannes tutkimukseen vastanneista hoitotyöntekijöistä kertoi käytössään olevista kirjallisista ohjeista. Se on liian vähän."
"Yksittäinen hoitaja joutuu tekemään päätöksen hoitotilanteessa käyttääkö rajoitteita vai ei. Kun ohjeita ei ole, hoitajat kokevat syyllisyyttä ja tuntevat rikkovansa vanhuksen itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaista koskemattomuutta. Tilanne on eettisesti ristiriitainen."
Hoitajat rajoittavat vanhusten liikkumista turvallisuussyistä pelätessään vanhusten kaatuvan ja loukkaavan itseään.
Terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta ja Valvira ovat antaneet suosituksia, mutta ohjeistukset puuttuvat, eikä ole lakia, jossa asiaan otettaisiin selvästi kantaa.
"Toki vanhuksen oma turvallisuus voi vaatia rajoitteiden käyttämistä, mutta ohjeita tarvitaan muun muassa siihen kuinka kauan niitä käytetään yhtäjaksoisesti", Saarnio huomauttaa.
Sängynlaidat
yläasennossa
Yleisin rajoittamismuoto on molemminpuoliset sängynlaidat. "Ne ovat arkista rajoittamista. Ei ajatella, että ne rajoittaisivat, vaan että ne tavallaan kuuluvat vanhustenhoitoon."
Myös vyökiinnitykset pyörätuolissa, tavallisessa tuolissa tai geriatrisessa tuolissa pöytälevyineen ovat tavallisia.
Hyvin tukevaa ja lukollista magneettivyötä, joka kulkee vartalon yli ja laitetaan kiinni sänkyyn, käytetään myös. Ne mielletään todellisiksi rajoitusmuodoiksi.
Vanhus voidaan myös eristää sulkemalla hänet omaan huoneeseensa lukitsemalla tai sulkemalla ovi.
"Yleensä syynä on, että vanhus käyttäytyy ympäristöä häiritsevästi. Taustalla voi olla dementoiva sairaus, joka aiheuttaa aggressiivisuutta. Hän voi kulkea toisten huoneessa tai kuljetella tavaroita ympäri osastoa."
Suositusten mukaan lääkärin pitäisi tehdä päätös rajoitteiden käytöstä. Saarnion mielestä on yllättävää, että omaiset pyytävät tai vaativat niitä.
Suunta
parempaan
Parempaan suuntaan on menty vuosien noin viiden vuoden takaisesta tilanteesta, jolloin Saarnio kokosi tutkimusaineistoa. Silloin 88 prosenttia ilmoitti, että rajoitteita käytetään. Viime vuonna alkaneen kansainvälisen vertailututkimuksen mukaan prosentti on pudonnut 83:een, mutta määrä on tutkijan mielestä edelleen suuri.
Sänkyyn sitomiselle löytyy tutkimuksen mukaan myös vaihtoehtoja.
"On myönteistä, että niitä käytetään. Kun dementoitunut käyttäytyy häiritsevästi, hoitaja yrittää ymmärtää ja istuu viereen, vaikka se viekin enemmän aikaa. Vanhus voidaan myös ottaa mukaan toimintaan tai hänelle voidaan soittaa rauhoittavaa musiikkia. Myös huumori saa tilanteen laukeamaan."
Reetta Saarnio korostaa, että hoitoympäristö voidaan muokata turvalliseksi liikkua valaistuksen ja kalusteiden sijoittelun avulla. "Yksinkertainen asia ovat myös kunnolliset kengät, joilla on turvallista liikkua."
"Päivittäinen liikkuminen pitää yllä liikuntakykyä. Vanhusta ei saa unohtaa geriatriseen tuoliin pöytälevyn taakse."
Hoitajat nostivat Saarnion mukaan esille myös lääkityksen eräänä rajoitteiden käytön syynä. "Jotkin lääkkeet aiheuttavat tokkuraisuutta, mikä lisää kaatumisriskiä."