Suomen EM-kisajoukkueen hotellin vieressä on kiusaus kovimmasta päästä. Kadun toisella puolella houkuttelee Lisebergin huvipuisto.
Pikajuoksija Heidi Hannulan huoneen ikkuna on toiseen ilmansuuntaan, mutta haukiputaalainen on pannut Lisebergin merkille.
"Vuoristorataan on pakko päästä", Hannula naurahtaa.
"Jos valmentajat yrittävät kieltää, niin sitten pitää karata."
Vuoristorata houkutteli Hannulaa jo Helsingissä. Matkustuspäivä lauantai oli sen verran löysä, että pikapiipahdus Linnanmäelle olisi periaatteessa onnistunut.
"Ajattelin kuitenkin jättää sen riemun tänne. Satasen ja viestin välissä on sen verran monta päivää, että siinä kyllä ehtii."
EM-kisareissu ei varsinaisesti ole huvimatka, mutta Hannula ei anna sen hidastaa. Mahdollisuuksien mukaan hän pitää kisamatkallakin kiinni normaalin elämän rytmistä ja jutuista. Muuten ennemmin tai myöhemmin hotellihuoneen seinät alkavat kaatua niskaan.
"Ei sitä voi koko aikaa maata sängyssä jalat seinällä. Ajatukset pitää saada välillä pois urheilusta."
Ajatuksiaan Hannula kertoo harhauttavansa aivan tavallisilla tyttöjen jutuilla.
"Siis käydään vähän pyörimässä kaupoissa. Ei siellä tietenkään voi aamusta iltaan shoppailla."
Olemista helpottaa myös tuttu kisakämppis. Aitajuoksija Ilona Ranta on Hannulan ystävä urheilutouhujen ulkopuolellakin.
"Juttua riittää - ja yleensä aivan muusta kuin urheilusta", Hannula hymyilee.
Vuoristorata on tänä vuonna käynyt Hannulalle tutuksi. Juoksukunto on sahannut ylös ja alas.
Hallikaudella Hannula oli ennätysvauhdissa ja juoksi itsensä välieriin MM-halleissa. Kevätkin oli vielä hyvää aikaa, mutta sitten alkoi alamäki: oudot kivut alaselässä ja takareidessä iskivät käsijarrun päälle.
"Tuossa vuoristoradassa ei ole ollenkaan niin mukavaa kuin siinä oikeassa", Hannula hymähtää.
Juuri nyt on hauskempaa kuin kesän alussa. Vaunu on taas matkalla ylös, ja asiat ovat paremmalla mallilla kuin kaksi viikkoa sitten Kalevan kisoissa, joissa Hannula juoksi kauden parhaansa 11,62.
"Taas on hypätty yksi askel eteenpäin. Viime viikolla tein kesän ensimmäisen ylirytmiharjoituksen - siis juoksin kumiköyden perässä", Hannula kertoo.
Oulun Pyrinnön juoksija haarukoi, että tiistaiaamupäivällä Ullevilla kello pitäisi pysähtyä jonnekin 11,50 tietämille.
"Tällä kertaa aika on minulle sijoitusta tärkeämpi. Jos pääsen välieriin, niin se on lottovoitto tälle kesälle."
Ihan itsestään vuoristoradan suunta ei ole muuttunut. Reisilihaksen kanssa on tehty lujasti töitä. Hannula sanoo, että ratkaisevin juttu on ollut akupunktiohoito. Hoitaja on löytynyt melkein perhepiiristä: valmentaja Jukka Sihvosen vaimo Maarit Sihvonen on pyöritellyt piikit pikajuoksijan lihaksiin.
"Maarit tulee tänäänkin (maanantaina) illalla piikkiensä kanssa. Akupunktio on muun muassa siitä hyvä hoitomuoto, ettei se väsytä ollenkaan - niin kuin ei väsytä parit kierrokset vuoristoradassakaan."
Naisten 100 metrin alkuerät tiistaina kello 12.50.