Ensi viikolla alkavissa hallituksen budjettineuvotteluissa on tarkoitus pohtia myös oppivelvollisuuden laajentamista. SDP haluaa voimaan pakkomallin.
Pakkoa on sanottu parhaaksi opettajaksi. Tähän vanhaan sanontaan näyttää uskovan opetusministeri Krista Kiuru (sd.). Hän ajaa tomerasti oppivelvollisuusiän nostoa yhdellä vuodella, 16 vuodesta 17:ään, maksoi mitä maksoi. Jokainen peruskoululainen velvoitetaan hakeutumaan jatko-opintoihin vähintään vuodeksi.
Kiurun suunnitelmassa pakkoa seuraa sakko. Mikäli nuori ei hakeudu jatko-opintojen piiriin, aluehallintoviranomainen voi määrätä nuorelle ja hänen huoltajalleen uhkasakon.
Äsken Kiuru esitti vielä yhtä lisävuotta. Opetusministeri on ideoinut oppivelvollisuudelle lisälaajennusosan, joka kattaisi myös toisen asteen koulutuksen eli ammatilliset koulut. Pakollinen toinen aste ulottaisi oppivelvollisuuden käytännössä 18 ikävuoteen.
Oppivelvollisuusiän nostosta on tullut päähänpinttymä opetusministerille ja SDP:lle. Ensi viikolla alkavassa hallituksen budjettiriihessä on tarkoitus sopia hankkeen mahdollisesta toteuttamisesta.
Kiuru on valmis jopa vääntelemään kustannuslaskelmia saadakseen oppivelvollisuuden pidentämisen näyttämään houkuttelevalta. Kustannusarvioissa on esitetty ainakin kahdenlaista hintalappua, joista opetusministeri Kiuru näyttää hyväksyvän vain itseä miellyttävän laskelman.
Opetusministeri iloitsi tällä viikolla Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n laskelmista, joiden mukaan yksi pakollinen peruskoulun jälkeinen opiskeluvuosi maksaisi noin 15–18 miljoonaa euroa. Summa oli Kiurulle mieluinen senkin vuoksi, että hieman aiemmin Kuntaliitto oli päätynyt aivan toisenlaisiin laskelmiin. Kuntaliiton mukaan uudistus maksaisi noin 55 miljoonaa euroa vuodessa, kenties enemmän. Kustannukset lankeaisivat kunnille.
Kiurulta on jäänyt käärmettä pyssyyn ajaessaan huomaamatta, että VATT esitti vasta alustavia tuloksia. Ilmeisesti laskelmista puuttuivat erityisopetukseen ja muihin tukipalveluihin sekä muun muassa materiaaleihin kuuluvat kustannuserät.
VATT:n tutkimusjohtaja Antti Moisio on myöntänyt (HS 21.8.), että laskelmat ovat pahasti kesken. Todellisuudessa hintahaarukalla saattaa olla leveyttä jopa 14 miljoonaa euroa. Yhden lisävuoden kustannus saattaa Moision mukaan nousta 29 miljoonaan euroon. Se on kaukana SDP:n lupaamasta 15 miljoonan kulukatosta.
Kiurun toimia seuratessa on kysyttävä, kuuluuko tällainen ylhäältä ohjattu pakkomalli omaa vastuuta korostavaan nykyaikaan. Ei todellakaan.
SDP haluaa puhdistaa pudokastilastoja tempuilla. Syrjäytyminen on vakava ja monipolvinen ongelma, joka on ratkaistava muilla keinoin kuin kahlitsemalla nuori pulpettiin kuin rangaistukseksi. Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen yhdessä yritysten kanssa olisi paljon rakentavampi ratkaisu.
Yksi tai kaksi lisävuotta yhdistettynä pakollisuuteen ovat hyödyttömiä palasia, joilla estetään näkemästä koulutuksen kokonaisuudistuksen tarve.