Tammikuun kovilla pakkasilla, sopivissa olosuhteissa puut ja pensaat kuorruttuvat paksulla kuuralla. Tämä sekä ihastuttava että vihastuttava ilmiö on juuri se, joka muodostaa tykyn Lapin tuntureille ja vaaroille. Ilmassa oleva kosteus tiivistyy kohdatessaan esteen. Tällainen härmistyminen ilman kosteudesta suoraan kiinteäksi kuuraksi on sitä voimakkaampaa, mitä puhtaampaa ilma on erilaisista hiukkasista.
Jos hiukkasia on ilmassa tarpeeksi, kosteus tiivistyy näihin tiivistymishiukkasiin ja sataa lumi- tai jääkiteinä alas. Jos ilma taas on aivan puhdasta, voi kosteus jäähtyä hyvinkin alhaiseen lämpötilaan.
Kun sitten tällainen alijäähtynyt kosteuspilvi kohtaa esteen, se jäätyy tämän pintaan välittömästi. Sopivissa olosuhteissa tykkyä voi muodostua jopa useita kymmeniä senttejä vuorokaudessa.
Huurteen kuorruttamat puut ja pensaat tarjoavat hyvän tarttumispinnan lumisateelle. Paksut tykyt ovatkin useimmiten härmistyneen huurteen ja pyryttäneen lumen summa. Toisaalta kovan lumipyryn aikana tuuli saattaa myös varisuttaa enimpiä lumia pois.
Edellisen päivän kestänyt vahva sumu on jättänyt jälkensä luontoon. Puut ja pensaat kärvistelevät kuulaassa pakkassäässä paksun huurteen kuorruttamina. Jos Lapin tykyt ovat yleensä komeudessaan ja massiivisuudessaan omaa luokkaansa, niin kyllä sitä etelämpänäkin välistä näkee poikkeuksellisen paljon tätä puihin ja pensaisiin härmistynyttä kosteutta.
Aurausmerkkinä käytetty ohut pajuriuku voi muuttua yllättäen läpimitaltaan yli kymmensenttiseksi roikkuvaksi veistokseksi. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa voivat tutut ja näennäisesti mitäänsanomattomat maisematkin muuttaa täysin muotoaan.
Maisemien tallentajalle tämä tietää hektisiä aikoja. Mahdollisimman pian pitäisi ikuistaa parhaissa puvuissaan ja valoissaan loistavat maisemat filmille. Huomista ei ehkä tule, sillä säätiedotus lupasi voimistuvaa tuulta. Se tietäisi nopeaa loppua tälle komeudelle.
Pakkanen on lauhtunut aamuisista reilun kolmenkymmenen lukemista 25 asteen tienoille, mutta alkaa taas iltaa kohden kiristyä. Matalalta paistava aurinko ei paljoa lohduta, kun viima jäytää selkää ja pitäisi vielä odottaa niitä laskevan auringon parhaita valoja.
Iltapäivän auringonvalo on sävyltään erilaista kuin keskipäivän ja auringon laskiessa yhä alemmas, sen valo muuttuu väriltään yhä punaisemmaksi. Lopulta kirkkaan pakkaspäivän jälkeinen auringonlasku saa kuuraan verhoutuneen luonnon näyttäytymään suorastaan epätodellisen violetissa valossa.
Nämä taianomaiset hetket ovat kuitenkin varsin nopeasti katoavaa kauneutta ja taivaanrannan taa painuva aurinko muuttaa maiseman värin nopeasti punaisen ja violetin sävyistä alati tummenevaan siniseen. Sininen hetki on käsillä.