Pak­ka­sen herra na­pa­pii­ril­tä

Hannu Manninen puistelee päätään niin, että nenänpäässä roikkuva jääpuikko lentää.

Paremmalla edelle. Hannu Manninen pyyhki vauhdilla ohi Samppa Lajusen. Takana matkaa taittaa Japanin Daito Takahasi.
Paremmalla edelle. Hannu Manninen pyyhki vauhdilla ohi Samppa Lajusen. Takana matkaa taittaa Japanin Daito Takahasi.
Kuva: Risto Rasila

Hannu Manninen puistelee päätään niin, että nenänpäässä roikkuva jääpuikko lentää.

"Uskomaton suoritus", mies kommentoi ja osuu nappiin niin täydellisesti kuin siihen ikimaailmassa voi osua.

Uskomattoman suorituksensa Manninen teki eilen Rukalla kauden ensimmäisessä yhdistetyn maailmancupin kisassa. Ounasvaaran Hiihtoseuran mies nousi mäkikisan 23. sijalta ja melkein kahden minuutin takaa-ajoasemista kisan voittajaksi.

Manninen meni ladulla lähes lentämällä. Hän oli sprinttikisan 7,5 kilometrin hiihto-osuudella 43 sekuntia toiseksi parasta hiihtäjää nopeampi.

"En tiedä, mitä tapahtui. Se oli erittäin hyvä hiihto", Manninen ihmetteli.

Manninen oli vielä hetki ennen hiihto-osuutta kahden vaiheilla, lähteäkö ladulle repimään vai heittääkö verryttelypuku niskaan. Rapsakka 20 asteen pakkanen ja iso ero kärkeen panivat miehen puntaroimaan vaihtoehtoja.

"Onneksi lähdin", Manninen naureskelee.

Jos Manninen olisi jättänyt kisan välin, Kuusamossa olisi pidetty saksalaisjuhlia. Mannisen perässä seuraavat viisi sijaa olivat Saksan miesten hallussa. Kakkoseksi tuli Ronny Ackermann ja kolmanneksi Björn Kirchestein.



Pakkasen kaveri


Rukalla paukkunut pakkanen muutti normaalikisan sprinttikisaksi. Kahden hyppykierroksen sijasta hypättiin vain kerran ja 15 kilometrin hiihto lyheni puoleen.

"Erittäin järkevä päätös. 15 kilometriä tällaisella pakkasella on raakaa leikkiä", Manninen sanoo.

Aivan pikkupoikien leikkiä ei ollut sprinttimatkan hiihtäminenkään. Hiihtolenkiltä maaliin tuli jäisiä ja huuruisia miehiä.

"Tällaisilla pakkasilla hiihtäminen on aina terveydellinen riski. Olosuhteisiin pitää vain varautua ja pukeutua kunnolla. Varpaat ja sormet ovat ihan kohmeessa", ankarassa teippimaskissa hiihtänyt Manninen sanoo.

Suomen urheilijat saivat päävalmentaja Jyri Pelkoselta vapaat kädet päättää itse, lähtevätkö ladulle vai eivät.

"Mietin ihan tosissani kisan väliin jättämistä, mutta se alkoi tuntua ajatuksena pahalta. Se olisi ollut sama kuin kisan keskeyttäminen."

Pelkosen mukaan pakkaskeli oli suomalaisille etu verrattuna Keski-Euroopan miehiin. Saman myönsi myös Manninen.

"Onhan näillä keleillä tullut harjoiteltua ja testattua suksia. Minulla oli tälle kelille erittäin hyvä pari", hän sanoi, mutta ei suostunut paljastamaan voitelun saloista yhtään sen enempää.

"Se on salaisuus ja sellaisena myös pysyy."

Yhdistetyn historiassa nousu 23. sijalta ykköseksi on temppuna ainutkertainen. Hyvänä hiihtäjänä mieslaumojen ohittaminen on Manniselle tuttua puuhaa.

"On se joskus noussut noin kolmekymmentä sijaa, mutta ei koskaan ihan ykköseksi asti", Samppa Lajunen muistaa.

"Ennätys taitaa olla kuitenkin velipoika Karilla, joka yhdessä B-maailmancupissa kipusi hiihto-osuudella 50 pykälää ylöspäin", Manninen lisää.

Rovaniemeläisen mielestä rajut kiipeämiset saisivat jo riittää. Hän lähtisi ladulle mieluummin hieman paremmista asetelmista.

Eiliseen takaa-ajoon Manninen joutui odotettua kehnommin sujuneen mäkihyppyosuuden vuoksi. Mies lensi mäestä vain 119,5 metriä.

"Mutta ei hätää. Hyppykunto on ihan oikeasti parempi kuin moneen vuoteen. Hyppy oli teknisesti ihan hyvä, mutta meillä loppupään miehillä oli takatuulta. Heti hypyn alussa huomasin, ettei tämä nyt ihan mene niin kuin pitää. Piti purra hampaat yhteen ja singuttaa sitkeästi loppuun asti", Manninen kuvailee.



Kymmenes voitto


Eilinen voitto oli Manniselle kymmenes maailmancupin osakilpailun ykköstila. Voitoista yhdeksän on tullut sprintistä. Eilen sprintti oli loppuun asti nimensä veroinen kisa: Manninen jätti mukana roikkuneen Ackermannin vasta maalisuoralla.

"Yritin viimeisen kierroksen alussa olevassa pitkässä nousussa. Olin kuitenkin sen verran puhki, ettei irtiotto onnistunut. Maalisuoran kiri oli vaihtoehto numero kaksi ja se toimi ihan kivasti."

Mannisen noin hurja hiihtokunto on pieni yllätys, sillä mies menetti lokakuussa kolme viikkoa tärkeää harjoituskautta moottoripyöräonnettomuudesta toipumiseen. Onnettomuudessa Manniselta murtui lapaluu.

"Tilanne voisin olla ilman kaatumista toinen. Tilanne on kuitenkin tämä ja olen juuri nyt tyytyväinen."

Sunnuntaina Rukalla kilpaillaan toinen sprinttikisa.

"Se päivä uus. Ei tällä voitolla tee enää sunnuntaina mitään", Manninen sanoo.

Ilmoita asiavirheestä