Tammikuun toisena viikonloppuna tehtiin täysin uudenlainen halohavainto Kangasalla. Tuore ilmiö ei ole vielä saanut nimeä ja havaintomateriaalin analysointi on yhä kesken, mutta näyttäisi siltä, että uusi halotyyppi voi esiintyä vain tietynlaisessa säätilanteessa: ylikylläisessä jääkidesumussa, jollaisia esiintyi muutamana tammikuun alun päivänä kireiden pakkasten hellittäessä.
Kirkkaana pakkaspäivänä taivaalle voi piirtyä ihmeelliseltä näyttäviä valorenkaita, -kaaria tai pilareita. Ilmiöt tunnetaan yhteisellä nimellä halot, jollaisia on useita kymmeniä.
Yleisimpiä haloja ovat 22 asteen rengas, sivuauringot ja auringonpilarit. Renkaita esiintyy silloin, kun ilmassa leijuu kuusikulmaisia jääkiteitä ja valo kulkee kiteen läpi. Suomen oloissa rengashaloja voi nähdä jopa 150 päivänä vuodessa.
Harvinaisten halojen osuus on seitsemän prosenttia kaikista havainnoista. Harvinaisia haloja voi nähdä useammin vain kylmimmillä Siperian alueilla ja Etelämantereella.
Haloja esiintyy ilmassa leijuvissa jääkidepilvissä valolähteiden ympärillä. Pilvet voivat olla aivan maapinnan tuntumassa tai usean kilometrin korkeudella.
Pakkaspäivinä maanpinnan läheisyydessä olevat jääkidepilvet ovat yleisiä etenkin notkopaikoissa. Kosteuden lähteet, kuten laajat sulapaikat, tehtaiden savut tai hiihtokeskusten lumitykit voivat tuottaa halojen syntymiselle sopivia jääkidepilviä.
Valolähteeksi kelpaavat niin katuvalot, auton valonheittäjät kuin Aurinko ja Kuukin. Ainoa ehto on, että jääkidepilven kiteiden rakenne on suunnilleen yhtenäinen. Sekakiteisissä pilvissä syntyvät halot ovat yleensä hyvin himmeitä.
Haloilmiöt syntyvät valon taittuessa jääkiteissä tai heijastuessa niiden pinnoista. Vedellä on useita kidemuotoja: laattoja, sauvoja, pyramideja ja näiden kaikkien muotojen yhdistelmiä, kuten lumikiteitä. Erilaisten kidemuotojen runsaus mahdollistaa hyvin monien erilaisten halomuotojen esiintymisen.
Vaakasuuntaiset laattakiteet tuottavat usein pilari-ilmiön ja sivuauringot. Pilarissa heijastuminen tapahtuu joko kiteen ala- tai yläpinnasta riippuen havaitsijan ja valonlähteen keskinäisestä asemasta. Sivuauringot esiintyvät silloin, kun valo kulkee taittuen kiteen läpi. Läpikulun seurauksena nähdään kirkastuma samalla korkeudella kuin Aurinko, mutta 22 asteen etäisyydellä siitä.
Jotkin halomuodot ovat värillisiä. Ne syntyvät valon kulkiessa jääkiteen läpi ja valon aallonpituuksien erottuessa väreiksi. Voimakkaimmat värit ovat punainen, oranssi ja keltainen. Joskus heikkoina sävyinä voivat erottua myös vihreä ja sininen, mutta tavallisimmin ne yhdistyvät valkeaksi muiden värien kanssa.
Valopilarit ovat aina valolähteen värisiä johtuen valon heijastumisesta kiteiden ulkopinnasta. Auringon ja Kuun aiheuttamat valopilarit ovat näiden värisiä ja joskus horisontin läheisyydessä hyvinkin punaisia. Katuvalot synnyttävät omanvärisiä pilareita, esimerkiksi natriumhöyrylamppujen oranssi. Mainosvalojen lamput voivat tuottaa sinisiä ja punaisia sekä elohopeahöyrylamput sinertävän valkoisia keinovalopilareita.
Valopilareita ei pidä erehtyä luulemaan revontuliksi, vaikka niillä esiintyykin joitakin yhteneväisiä muotoja.
Suomessa havaitaan ja tutkitaan haloja selvästi runsaammin kuin muualla. Halojen esiintyminen on meillä säännöllisempää ja aktiivisempaa kuin muualla. Tämä johtuu maamme pohjoisesta sijainnista.
Suomalaiset haloharrastajat ovat valokuvanneet ensimmäisenä useita erilaisia harvinaisia halomuotoja, kuten vaalalaisen Jarmo Moilasen havaitsema Moilasen kaari ja Marko Mikkilän aurinkokaari. Molemmat havainnot tehtiin keinovalossa otetuista valokuvista. Keinovalolla voidaan saada esille sellaisia halomuotoja, joiden havaitseminen auringonvalossa voi olla tavattoman vaikeaa.