Oletko hurahtanut pyöräilyyn, mutta Suomen lyhyt ajokausi harmittaa ja mieli tekisi lähteä loskasta ja pakkasesta etelän lämpöön polkemaan? Et ole yksin.
Talvikauden pyöräilylomille lähtevien suomalaisten määrä on kasvanut samaa tahtia kuin pyöräilyharrastuksen suosio, sanoo Pyöräily+Triathlon -lehden päätoimittaja Ilkka Järvimäki.
Hän on seurannut pyöräilyharrastajien matkailutottumusten muutosta aitiopaikalta 15 vuotta.
– Olen ollut järjestämässä harjoitusreissuja vuodesta 2000. Tuolloin kuntoilijat eivät vielä juuri lähteneet omatoimisesti ulkomaille ajamaan. Nykyään suomalaisia näkee polkemassa esimerkiksi Mallorcalla ja Kanariansaarilla huimasti enemmän kuin takavuosina.
Pyörämatkojen tarjontakin on lisääntynyt todella paljon.
Valtaosa lämpimään lähtevistä on maantie- ja triathlonpyöräilijöitä – niin kilpailijoita kuin kuntoilijoita.
– Jonkin verran maastopyöräilynkin harrastajia joukossa on.
Järvimäki itse laskee tehneensä ainakin viitisenkymmentä ulkomaanreissua pyörä mukana.
Mutta pitäisikö vuokrata vaikkapa maantiepyörä paikan päältä vai ottaa oma menopeli mukaan?
Järvimäen mielestä molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja. Oman pyörän mukaan ottamista puoltaa se, että keho on tottunut ajoasentoon, ja kaikki pyörän toimintaan ja ajamiseen liittyvä on tuttua. Siitä on etua vieraassa ympäristössä.
Vuokraus paikan päältä helpottaa matkustusta. Riskinä on, että vieraan pyörän ajoasentoa ei saa sopivaksi ja rungon mittasuhteetkin voivat olla epämieluisat. Niska tai alaselkä voivat kipeytyä.
– Vuokraajan kannattaa ottaa mukaan ainakin ”kriittiset” osat kuten omat polkimet ja satula, Järvimäki sanoo.
Oman pyörän mukaan ottajia Järvimäki vinkkaa tarkistamaan, kuinka pyörän vaihteiston välitykset sopivat kohdepaikan maastoihin.
Monesti Suomessa ajetaan pyörillä, joissa kevyimmätkin vaihteet ovat liian raskaita oikeiden vuoristonousujen polkemiseen. Esimerkiksi Gran Canarialla on todella paljon kovia mäkiä.
Moni harrastaja osaa kyllä vaihtaa takarataspakan itsekin, mutta ongelmaksi tulee, että pyörän takavaihtajakin pitäisi vaihtaa toisenmalliseen, joka on yhteensopiva jopa yli 30-hampaisten isojen takarattaiden kanssa.
– Usein on hyvin perusteltua vuokrata paikan päältä pyörä, jossa on valmiiksi olosuhteisiin sopivat välitykset.
Jos aikoo käydä pyörän kanssa säännöllisesti ulkomailla ajamassa, Järvimäki neuvoo käyttämään kunnollista pyöränkuljetuslaukkua. Se on ylivoimaisesti kätevin ja helpoin tapa matkustaa pyörän kanssa.
Laukkuja on kahta päätyyppiä, kovia ja pehmeitä. Useimmat nielevät niin maantie- kuin maastopyöränkin, mutta sopivuus kannattaa aina tarkistaa.
Satunnaiselle matkailijalle hyvä vaihtoehto on laukun vuokraus. Sitä tarjoavat jotkin pyöräliikkeet ja -seurat.
– Jos taas käy joka talvi polkemassa etelässä ja vuokraus maksaa 50–100 euroa kerta, oman laukun hankinta on rahallisestikin järkevää, Järvimäki sanoo.
Hänen mukaansa kunnon laukkujen hinnat asettuvat noin 300–600 euroon.
Mutta kumpi on parempi, kova vai pehmeä laukku?
– Molemmissa on puolensa. Periaatteessa kova suojaa paremmin. Niiden ongelma on painavuus tyhjänäkin – jopa 12–16 kiloa. Siksi lentoyhtiöiden painorajat voivat helposti tulla vastaan.
Kova laukku vie paljon tilaa tyhjänäkin. Pehmeät laukut menevät kasaan paremmin ja ovat myös keveämpiä. Pehmeissäkin malleissa on nykyään usein sisärakenteita, jotka suojaavat arkoja kohtia hyvin.
Edullinen ja joidenkin suosima kuljetustapa on hakea pyöräliikkeestä pahvilaatikko ja pakata pyörä pehmusteilla suojattuna siihen.
– Se on hyvä budjettiratkaisu, mutta isoa laatikkoa on vaivalloista raahata mukana. Siinä ei ole pyöriä alla kuten laukuissa. Pahvi kärsii myös sateen sattuessa kohdalle, Ilkka Järvimäki sanoo.
Näin pyörä sujahtaa laukkuun
Eri valmistajien pyörälaukuissa on omat pakkausohjeensa, mutta tavallisesti homma käy suunnilleen näin:
Pyörästä irrotetaan polkimet ja kiekot eli vanteet renkaineen. Satula pudotetaan alimpaan asentoon tai irrotetaan. Ohjaustanko irrotetaan kannattimestaan ja asetellaan rungon suuntaisesti.
Pehmusta rungon ja tangon kosketuskohdat. Takavaihtaja on hyvä irrottaa ja kiinnittää vaikkapa suojatun takahaarukan väliin. Hyvä idea on hakea pyöräliikkeestä varalle ylimääräinen vaihtajan kiinnityskorvake, jos pyörässä oleva rikkoutuu reissussa.
Ketju ja rattaat kannattaa kääriä hyvin suojaan kuplamuovilla tai vastaavalla. Varmista, ettei ketju pääsee hakkaamaan ja sotkemaan runkoa.
Etuhaarukan suojaukseen on erilaisia suojakappaleita. Haarukan väliin on syytä panna siihen tarkoitettu suojapidin, joka estää haarukkaa painumasta kasaan iskuista tai painon alla.
Kiekoille on monissa laukuissa omat pehmustetut osastonsa. Joihinkin koviin laukkuihin ne voi pakata myös irtopusseissa. Pikalinkut otetaan pois kiekoista kuljetuksen ajaksi.
Vaikka laukku vaikuttaisi hyvin pehmustetulta, on hyvä idea kääriä rungon lisäsuojaksi kuplamuovia, telttapatjan paloja tai rautakaupoista saatavaa solumuovista putkieristettä.
Pyörän lisäksi laukkuihin mahtuvat usein myös kengät ja muitakin varusteita.
Pyörän kasausta varten kannattaa pakata mukaan momenttiavain. Se on tärkeä hiilikuituosien pulttien kiristyksessä ja voi säästää satojen, jopa tuhansien eurojen vahingolta. Riittävän hyvän avaimen saa jo parilla kympillä.