Maanjäristyksen koettelemalla Muzaffarabadin alueella Pakistanissa avustustyöntekijöitä odottavat uudet ongelmat. Himalajan vuoriston tuntumassa sijaitsevan Muzaffarabadin yöt kylmenevät enteillen talven tuloa.
"Päivällä lämpötila nousee vielä 25-30 celsiusasteeseen, mutta yöllä lämpötila laskee lähelle nollaa ja sateita odotetaan" , kuvailee krikettistadionille rakennetussa Punaisen Ristin kenttäsairaalassa kuukauden ajan työskennellyt sairaanhoitaja Jarmo Raitila.
Seinäjokinen Raitila palasi Pakistanista Suomeen torstai-iltana. Uhrien akuuttihoito alkaa olla takana, mutta kylmyys, kosteus, ahtaat elinolot ja juomaveden laatu telttakylissä tuovat mukanaan hengitystieinfektioita ja suolistotauteja.
Telttaolosuhteissa kylmyys vaikuttaa paljon, koska huopien lisäksi muuta lämmitystä ei ole. Lisääntyvä kosteus vaikeuttaa tilannetta. Vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti vanhukset ja lapset. Yksi hankala jälki-ilmiö ovat myös väärään asentoon luutuneet murtumat.
"Katastrofin jälkeen murtumia kipsattiin hätäisesti kivun lievittämiseksi. Olematon jatkohoidon järjestely aiheutti sen, että nyt korjataan sitä satoa. Poistettavien kipsien alta paljastuu toivottomiin asentoihin luutuneita raajoja."
Vuoristo vaikeuttaa työtä
Pakistanissa ja Kashmirissa mittavia tuhoja aiheuttanut maanjäristys tapahtui 8. lokakuuta. Raitila saapui Pakistaniin 13. lokakuuta. Maanjäristyksessä sai surmansa ainakin 73 000 ihmistä, 69 000 loukkaantui.
Onni onnettomuudessa oli, että maanjäristys sattui Ramadan -paastokuukauden aikaan, minkä vuoksi ihmisillä oli ruokaa varastoituna normaalia enemmän.
Jarmo Raitila on aiemmin työskennellyt katastrofialueilla Intian Bhujissa, Iranin Bamissa ja tsunamin runtelemassa Sri Lankassa.
Näihin verrattuna Raitila kuvailee Pakistanin tuhoja massiiviseksi.
"Auttamattomia potilaita tuskin on enää kovin paljon, mutta vaikeakulkuisilla vuorten harjanteilla ja rinteillä on lukuisia yksittäisiä taloja joihin on vaikea päästä", Raitila kertoo.
"Potilaita kotiuttaessa törmättiin uuteen ongelmaan. Teitä ei ole ja helikopterilla sairaalaan haetut potilaat piti myös palauttaa kopterikyydillä. Potilaat eivät useinkaan halua enää palata kotiseuduilleen, koska siellä ei yksinkertaisesti ole mitään. Talot ovat raunioina ja lähiomaisia on kuollut. Monet ovat joutuneet laittamaan elämänsuunnitelmansa uusiin puikkoihin."
Miehet selvisivät vähällä
Eräs erikoinen piirre Pakistanin maanjäristysuhreissa on, että suurin osa sairaalan potilaista on naisia ja lapsia, miehiä on suhteessa vähän.
"Järistys tapahtui aamulla, jolloin miehet ovat olleet ulkona töissä, naiset sisällä laittamassa ruokaa ja lapset koulussa. Lisäksi useat vuoristoalueen miehet olivat järistyksen tapahtuessa kaupungissa töissä", Raitila pohtii potilaiden jakaantumista.
"Muzaffarabadin vanha kaupunginosa on pahasti tuhoutunut, mutta kokonaisuudessaan kaupungin tuhot eivät ole niin hirvittävät, uudemmat rakennukset olivat aika hyvin pystyssä. Suurinta tuho on ollut vuoristoalueilla."
Tällä hetkellä Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kenttäsairaalassa on töissä 15-20 suomalaista, ylilääkärinä toimii suomalainen Jorma Salmela.
Avustusoperaatiossa on alusta asti käytetty runsaasti paikallista työvoimaa ja tavoitteena on jatkossa siirtää toimintaa yhä enemmän paikallisten käsiin.
Raitilan mieleen on erityisesti jäänyt tienposkesta löytynyt itkevä, orvoksi jäänyt yhdeksänvuotias poika, joka tuotiin poliklinikalle Raitilan yöpäivystyksen aikana.
""Hänet otettiin sairaalan hoteisiin, tarkastettiin ja vaatteet pestiin. Hän oli nähnyt omien vanhempiensa kuolevan. Pojan takki oli yltäpäältä ulosteessa, mutta hän ei olisi halunnut luopua siitä millään, koska oli saanut sen äidiltään. Myöhemmin pojan veli löytyi elossa."
"Joku sanoi, ettei itkua ole vielä kuulunut. Asukkaat ovat vielä shokkivaiheessa. Nyt on sairaalaan alkanut tulemaan myös potilaita, joilla on kovia psyykkisiä reaktioita."