Hätätilaa ei julistettu, mutta Pakistanin tilanne jatkuu kriittisenä. Ydinasevaltion horjuminen vie kansainvälisesti erittäin vaikeaan asetelmaan.
Presidentti Pervez Musharraf vetäytyi torstaina neuvonantajineen pohtimaan, olisiko Pakistan julistettava hätätilaan. Sellaista päätöstä ei ainakaan vielä torstaina tehty, vaan kenraali Musharraf sanoi olevansa sitoutunut demokratiaan.
Torstaina Musharrafin olisi pitänyt osallistua Kabulissa pidettyyn Afganistanin ja Pakistanin "jirga-kokoukseen", heimovanhempien ja muiden vaikuttajien keskusteluun rauhasta alueella. Tilalleen Musharraf lähetti pääministerin, vaikka kokousta välittänyt Yhdysvallat toivoi presidenttiä.
Pakistanin johto operoi valtaviksi kasvaneiden paineiden keskellä. Pakistan on Yhdysvaltain liittolainen, mutta terroristijärjestö al-Qaidan tärkeimmän tukialueen ja mahdollisesti myös Osama bin Ladenin piilopaikan uskotaan olevan vuorilla Pakistanin puolella rajaa. Tuo Afganistaniin rajoittuva seutu ei ole kenenkään valvonnassa, ja Yhdysvallat saattaa ryhtyä siellä suoriin sotilaallisiin iskuihin.
Musharrafin ote Pakistanin tapahtumista tuntuu olevan koko ajan heikkenemässä. Hän on jo käytännössä menettänyt vuoristoalueen ääri-islamisteille. Viime kuussa radikaalijoukko valtasi Punaisen moskeijan keskellä pääkaupunkia Islamabadia, ja lopulta armeijan oli hyökättävä moskeijaan. Tapahtuneen symbolista merkitystä ei voi aliarvioida.
Hätätilan avulla Musharraf olisi voinut ohittaa demokraattiset instituutiot ja samalla lykätä myöhemmin tänä vuonna pidettäviä vaaleja. Lain mukaan hänen on vaalien jälkeen mahdotonta jatkaa sekä presidenttinä että armeijan ylipäällikkönä.
Heinäkuun lopulla Musharraf kävi harvinaisia keskusteluita maanpaossa elävän entisen pääministerin, nykyisen oppositiojohtajan Benazir Bhutton kanssa. Keskusteluissa haettiin ratkaisua Pakistanin poliittiseen tulevaisuuteen, sitä ilmeisesti löytämättä.
Hätätilan julistaminen ulkoisten ja sisäisten syiden perusteella olisi Musharrafilta epätoivon merkki. Ajatuksesta luopuminen, ainakin toistaiseksi, ei silti sekään kerro vahvuudesta.
Pakistanin johto on ollut elintärkeä liittolainen Yhdysvaltain käymässä "terrorismin vastaisessa sodassa". Ääri-islamilaisten liikkeiden suurvoitto ei ole nyt silti missään yhtä lähellä kuin Pakistanissa. Siihen ei tarvita vallankumousta tai Musharrafin surmaamista - sitäkin on jo useasti yritetty. Riittää, kun Pakistan ajetaan sekasortoon. Se ei ole kaukana.
Näiden ääriliikkeiden paine on kasvanut koko ajan, ja on ilmeistä, että islamisteilla on yhteyksiä moniin keskusvallan elimiin. Pakistanin vahvan tiedustelupalvelun rooli on vuosien mittaan herättänyt monia kysymyksiä.
Ilman Pakistanin vahvaa apua Afganistanin rauhoittuminen on mahdotonta. Kehitys vaikuttaa koko tulenaralla alueella, Irania ja Irakia myöten. Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kannalta nykyinen suuntaus ei vaikuta lainkaan lupaavalta.
Pakistanin tilanteella on muitakin ulottuvuuksia. Yhdenkään toisen ydinasevaltion sisäinen tilanne ei ole ollut yhtä horjuva. Armeija on toki lojaali ylipäällikölleen Musharrafille, mutta kovin paljon on kiinni yhdestä miehestä ja tämän tulevaisuudesta.
Pakistanin ja Afganistanin hallitukset vakuuttavat haluaan kukistaa yhdessä Taleban-liike ja al-Qaida. Aikomus lienee vilpitön. On jo toinen kysymys, onko mailla keinoja siihen. Kylien koraanikouluissa julistetaan toisenlaista sanomaa.