Ääri-islamistiset voimat horjuttavat Afganistanin lisäksi yhä voimakkaammin Pakistania. Sen kaatuminen kapinallisten käsiin olisi valtava takaisku.
Maailma on kiinnittänyt tähän asti suurimman huomionsa Irakin sodan ohella Afganistanissa vuoden 2001 terroristi-iskuista lähtien käytyyn ja yleisesti oikeutetuksi tunnettuun sotaan. Tänä keväänä katse on väkisinkin kääntynyt yhä enemmän Pakistaniin. Siellä raivoaa sota, jossa panoksena saattaa olla koko Pakistanin valtion olemassaolo.
Pakistanissa sanotaan olevan enemmän terroristeja neliökilometrillä ja sen ydinaseohjelman katsotaan laajenevan nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Pakistanin ja Afganistanin välisellä raja-alueella vapaasti liikkuvat Talebanin ja terroristijärjestö al-Qaidan islamistijoukot ovat kuluvana keväänä vahvistaneet otettaan Pakistanissa. Jos joukkojen etenemistä ei saada pysäytetyksi, Pakistanin kaatuminen uskonnollisten ääriryhmien käsiin on varteenotettava vaihtoehto.
Kevään taisteluissa ja Yhdysvaltain Afganistanin puolelta tekemissä täsmäiskuissa on kuollut myös satoja siviilejä, ja yhteensä ehkä jopa miljoona ihmistä on joutunut pakosalle. Monikansalliset islamistiset ääriryhmät ovat vallanneet laajoja alueita Pakistanissa, ja taisteluja on käyty jopa pääkaupunki Islamabadin laitamilla.
Yhdysvallat on siirtänyt painopistettä Irakista Afganistaniin. Presidentti Barack Obama ilmoitti ensi töikseen lähettävänsä sinne 20 000 sotilasta lisää, mikä nostaa Yhdysvaltain joukkojen määrän 60 000:een.
Joukkojen lisäys Afganistanissa ei kuitenkaan riitä, sillä ääriryhmät tekevät sinne iskujaan Pakistanin puolelta.
Yli 170 miljoonan asukkaan ydinasevalta Pakistan ei halua päästää ulkomaisia joukkoja maaperälleen. Ennen tätä kevättä Pakistan ei halunnut ryhtyä täysimittaiseen sotaan sen luoteisosissa olevia ääriryhmiä vastaan ja keskitti sotilaallisen voimansa perinteisen vihollisensa Intian vastaiselle rajalle.
Mieli muuttui kahdesta syystä. Pakistanin johto yritti padota ääriryhmien vallan kasvua tekemällä alkuvuodesta sopimuksen, joka siirsi vallan Swatin laaksossa niiden käsiin. Ääriryhmät pyyhkivät äkkiä sopimuksella pöytää ja ryhtyivät levittäytymään Swatin laakson ulkopuolelle.
Toiseksi Yhdysvallat on painostanut pitkään liittolaistaan tositoimiin. Pakistanin joukkojen hyökkäys Swatin laaksossa alkoi näytösluonteisesti juuri kun Obama tapasi viime viikon keskiviikkona Washingtonissa Afganistanin presidentin Hamid Karzain ja Pakistanin presidentin Asif Ali Zardarin. Päivää myöhemmin pääministeri Yousaf Raza Gilani julisti, että Pakistan aikoo eliminoida terroristit ja ääriainekset maaperältään.
Tämä on paljon luvattu, sillä Pakistan on aiemmin ollut vain käyvinään terroristisotaa. Lisäksi viime vuoden vaaleissa valtaan tullut siviilihallinto on osoittautunut heikoksi. Pakistanin todellisia ja arvaamattomia voimatekijöitä ovat armeija ja tiedustelupalvelu, joilla on ollut omia yhteyksiään kapinallisryhmiin.
Presidentti Obama aikoo vetää amerikkalaisjoukot Irakista ja päästä siten irti kotirintamallakin suosionsa menettäneestä sodasta. Kiihtyvä sota Pakistanissa ja Afganistanissa voi viedä hänet kuitenkin ojasta allikkoon. Pakistan on Yhdysvalloille Afganistania paljon tärkeämpi liittolainen.
Epäonnistuminen Pakistanissa merkitsisi melko automaattisesti samaa myös Afganistanissa. Suomella on omia sotilaita Afganistanissa. Siksi Suomessakin pitää seurata aktiivisesti myös ja ennen kaikkea Pakistanin tapahtumia ja harkita läsnäoloa Afganistanissa siitäkin näkökulmasta.