Komennusmies Juhani Nikula on paperikoneveteraani, vaikka muutakin rautaa on tullut väännettyä paikalleen. Oululaisen Betametin reissumiesten pääjoukko on muutenkin kokenutta porukkaa. Kokemus ja ikävuodet kuuluvat yhteen; Nikulakin ohitti pari vuotta sitten viidenkympin rajapyykin.
"Joukko alkaa väkisinkin ukkoutua. Minä olen porukan keski-ikäisiä", Nikula sanoo ja kaipaa nuoria mukaan oikaisemaan vinoutuvaa ikäjakaumaa.
Ennen vanhaan komennusmiesten mukana oli niin sanottuja pakinkantajia, nuoria aloittelijoita, jotka opettelivat työn metkut vanhempien osaajien vanavedessä. Nykyaika on niin kiireinen, ettei ammattimies edes ehtisi pakinkantajaa opettamaan.
"Ammattikoulu on vain peruslähtökohta. Tätä hommaa oppii tekemällä. Siksi jonkinlainen pakinkantajasysteemi olisi ehkä paikallaan. Työnantajat vaativat useasti nuorilta kokemusta, mutta mistä sitä saa, jos ei sitä pääse kartuttamaan oikeilla työmailla", huomauttaa myös pääluottamusmiehenä toimiva Nikula.
Nikula on ollut tosin havaitsevinaan, että perinteinen metallimiehen ammatti ei ole monenkaan nuoren unelma. "Tässä hommassa joutuu pukemaan haalarit päälleen, ja duuni saattaa olla likaista."
Hyvä pesti
poikamiehelle
Komennusmiesten suurista liksoista on puhuttu paljon, mutta ainakaan Nikula ei tunnusta työllä rikastuneensa. "Leivässä pysyy juuri ja juuri. Urakkatyö ja tuntipalkka. Näistä tienesteistä ei tarvitse olla kateellinen."
Nikula on remontoinut ja asentanut paperikoneita Keski-Euroopan maissa, Venäjälläkin on tullut piipahdettua. Lokakuussa hän rantautui Veitsiluotoon paperikone kolmosen kimppuun. Sitä ennen hän kävi Saksassa, jonne reissasi Avesta Polaritin tehtailta Torniosta. Nikula on ollut alusta asti tekemässä molempia Stora Enson Oulun tehtaiden paperikoneita.
Tehtaat ovat joka puolella samanlaisia, mutta uusi työmaa tuo oman kipinänsä, oululainen perheellinen mies perustelee reissaustaan.
"Liikkuminen on niin verissä, että ehkä sitä vuoden kestäisi paikallaan, jos tarjolla olisi päivätyötä. Mutta Oulusta on aika vaikea saada sellaista työpaikkaa."
Veitsiluodossa asennetaan paperikonetta 12 tunnin vuoroissa. Koti on kohtalaisen lähellä mutta työtahti sen verran kova, että vapaa-aika menee elpymiseen Kemissä. Nikula laskee, että parhaimpana vuonna hän ehtii piipahtaa kotona kerran kuussa.
Maailmallakin tutuiksi tulevat lähinnä tehdassalit. "Tässä iässä ei enää jaksa kierrellä, mutta nuori mies ehtii työn ohella nähtävyyksiäkin katselemaan", Nikula tietää ja suosittaa reppumiehen pestiä ehdottomasti ainakin poikamiehille.