Kuluttajan kuuluu saada tuoteselosteissa mahdollisimman tarkka selko ostoksensa laadusta. Ruokaa koskevat tiedot ovat erityisen tärkeitä. Selosteesta pitäisi ilmetä käytetyt raaka-aineet, niiden alkuperä ja myös käsittelytapa.
Nykyvaatimukset ovat niin väljiä, että esimerkiksi lihapakkauksissa ei näy raaka-aineen lähtömaata eikä edes niin oleellista tietoa kuin aiempaa pakastamista. Lihan pakastus on suositeltavaa vain kerran. Kuinka kuluttaja osaa välttää uudelleenpakastusta, ellei hänelle kerrota lihaerän tulleen jo kertaalleen sulatetuksi? Tuskinpa tällaisten tietojen lisääminen vaikuttaisi kuluttajien ostotottumuksiin, sillä tuontitavaran halvempi hinta on joka tapauksessa iso myyntivaltti.
Aivan ymmärrettävää on sekin, että monet haluavat ostaa mahdollisimman tuoreen tuotteen eikä mahdollisesti pitkiäkin aikoja pakkasessa ollutta lihaa. Kuluttajia johdetaan kiistattomasti harhaan, kun tieto vaikkapa hunajamarinoidun broilerinfileesuikaleen aiemmasta pakastuksesta jätetään kertomatta.
On helppo ymmärtää, että esimerkiksi Brasiliasta tuleva kananliha on halvempaa kuin täkäläisissä oloissa tuotettu ja vaativassa tuoreketjussa kaupan kylmäkaappiin kuljetettu. Paljon vaikeampi on ymmärtää, miksi tällaisia seikkoja ei pidä kertoa kuluttajalle.
Jos lihanjalostus ja kauppa eivät saa asiaa hoidetuksi omatoimisesti, tarvitaan ilmeisesti lainsäätäjän ohjausta. Nythän jalostajat ja kauppa vetoavat siihen, että pakastuksesta kertomatta jättäminen ei ole laitonta. Perustelu kuulostaa hurskastelulta. Kaikkia hyviä liiketapoja ei ole kirjoitettu lakiin, mutta niitä voi silti noudattaa.