Kaappipakastin, jääkaappi-pakastin, säiliöpakastin, kylmiö-pakastin, kylmäkeskus... Toinen toistaan hyytävämpiä nimiä, mutta mikä niistä olisi sopivin omaan talouteen?
Eikä riitä, että muoto on selvillä; täytyy vielä valita koko, tarkistaa sähkönkulutus ja käyntiääni, miettiä tarvitaanko automaattista sulatusta ja näyttäisikö teräsovi paremmalta kuin valkoinen. Vai pitäisikö kylmälaite integroida muuhun sisustukseen, ettei se erottuisi tammikaapistosta?
Valistuneimmat kuluttajat käyvät Pohjois-Pohjanmaan Marttapiiriliitossa lukemassa markkinakatsauksesta, mitä kylmälaitteita on tarjolla ja mihin hintaan, kertoo toiminnanjohtaja Tuija Biskop. Siinä kerrotaan jokaisesta mallista muun muassa käyttötilavuus, tarkat mitat, sähkönkulutus, energiatehokkuusluokka, valmistusmaa ja maahantuojan ilmoittama hinta.
Ellei jaksa perehtyä pakastimen hankintaan taulukkoja tutkimalla, Tuija Biskopin antamilla yleisohjeilla selviää aika pitkälle.
Säiliö edullisempi
Kaappipakastin mahtuu pienempään tilaan ja siinä pakasteet pysyvät paremmin järjestyksessä kuin säiliössä. Perinteisellä säiliö- eli arkkumallisella pakastimella on kuitenkin kannattajansa. Se on selvästi kaappia edullisempi eikä sitä tarvitse sulattaa yhtä usein.
Tuija Biskopin mielestä säiliömalli sopii varsinkin kakkospakastimeksi. Säiliöiden koko vaihtelee 100 litrasta yli 400 litraan. Ainakin pienimmät mallit voi piilottaa vaikka vaatehuoneeseen tai kaappiin, ellei valkoinen arkku miellytä esteettikkoa. Pakastimen ympärille on kuitenkin muistettava jättää viitisen senttiä ilmankiertotilaa.
Säiliöiden ongelma on niiden syvyys: alimpia pakasteita on vaikea kaivella. Siksi on erittäin tärkeää, että kaikissa rasioissa ja pusseissa lukee, mitä sisällä on, Tuija Biskop huomauttaa. Muuten on aika mahdotonta löytää oikeita marjoja tai sieniä pitämättä kantta auki niin pitkään, että pakastin ehtii lämmetä.
"Itse pidän esimerkiksi mansikkarasioita yhdessä tai kahdessa pinossa, joista on helppo ottaa aina päällimmäinen pakkaus käyttöön."
Uusissa säiliöpakastimissa on vähintään yksi kori, johon voi järjestellä pakasteita ja jota voi liikutella pois tieltä, kun hakee jotain alemmasta kerroksesta. Parhaissa malleissa koreja on jopa kahdessa tasossa, jolloin pakasteet voi järjestellä kolmeen kerrokseen: pohjalle pisimpään säilyvät marjat ja kasvikset, keskelle lihat ja ylimmäksi kalat, makkarat, leivonnaiset ja valmiit ruuat.
Säiliössä samoin kuin kaapissa on muita kylmempi pakastusosasto, jossa elintarvikkeet jäätyvät mahdollisimman nopeasti ja josta ne siirretään muualle, kun ne ovat kunnolla jäässä.
Läpinäkyvyys eduksi
Suurimmat kaappipakastimet ovat yli 300-litraisia ja pienimmät alle satalitraisia, "mökkikoko" vain 40 litraa.
Joissakin kaappipakastimissa hyllyjä peittävät luukut ovat umpinaiset, mutta Tuija Biskop pitää enemmän läpinäkyvistä.
"Koko perhe ei kuitenkaan muista, mitä milläkin hyllyllä on. Silloin luukkuja joutuu availemaan turhaan."
Parhaissa malleissa on laatikot, jotka on helppo irrottaa pestäviksi. Kaappipakastin pitäisi sijoittaa niin, että ovi mahtuu aukeamaan kunnolla ja laatikot saa vedettyä kokonaan pois.
Pakastimen voi työntää tiiviisti muiden kaappien väliin, mutta yläpuolelle on jätettävä 5-10 senttiä tilaa ilmankierrolle. Pakastinta pitää pystyä siirtämään, jotta sen taustan voi imuroida silloin tällöin.
Monissa pakastimissa on nykyään varoitusvalon lisäksi hälytin, joka ilmoittaa, jos lämpötila nousee liian korkeaksi. Joissakin malleissa on pakastuskytkin, joka automaattisesti lähtee pois päältä, kun pakastettavien tuotteiden pitäisi olla tarpeeksi jäässä.
Uusinta uutta on automaattinen sulatus, joka kuitenkin nostaa selvästi hintaa. Se on tarpeen lämpimissä ja kosteissa maissa, mutta Suomessa ehkä turhaa ylellisyyttä.
"Pakastin on helppo sulattaa kaksi kertaa vuodessa: talvella kun on pakkasta ja alkukesällä kun sen pitäisi olla lähes tyhjä", Tuija Biskop sanoo.
Monenlaisia yhdistelmiä
Jos ei tarvitse paljon pakastustilaa, uusien asuntojen vakiovarustukseen kuuluva jääkaappi-pakastin voi riittää. Senkin pakastinosa voi olla yli satalitrainen.
Muhkeat jenkkikaapit jääpalakoneineen sopivat vaikka "juppisinkun olohuoneeseen", Tuija Biskop kuvailee. Kaappi voi olla väriltään iloisenpunainen tai kirkkaankeltainen.
Kylmiö-pakastimet ja kylmäkeskukset ovat leveitä yhdistelmiä, joissa tavallisen jääkaapin ja pakastimen lisäksi on esimerkiksi nolla-asteinen lokero lihalle ja kalalle sekä jääkaappia lämpimämpi osasto vihanneksille.