Pajatson MM-kisojen
alkukarsintoja järjestetään
29.1. alkaen ympäri maata.
Tiedot karsinnoista, aluemestaruus-
kilpailuista ja finaalista
osoitteesta www.pajatso.net
Pajatso kilisee sattumalta, jos kilisee. Niinhän maallikko luulee, kun rahat tuppaavat menemään kansanterveydelle ja keskimääräinen tappio vaikuttaa Raha-automaattiyhdistyksen säätämältä luonnonlailta.
Ei pidä paikkaansa, vakuuttaa oululainen Tero Tikkanen. "Tuuri näyttelee omaa osaansa, mutta tarkkuudella on iso merkitys. Tosi pienet jutut, kuten vähäinen asentovirhekin, voivat vaikuttaa."
"Sikana pitää treenata."
Uskotaan. Ei kai pajatson maailmanmestaruuskisoissa muuten mieltä olisi - eikä Tikkanen olisi niissä säännöllisesti menestynyt: vuonna 2003 hän nappasi MM-kultaa, 2005 pronssia.
Mitalisijoituksia edelsivät parin viikon harjoitteluputket, joiden kuluessa tehokasta peliaikaa kertyi noin tunnin verran päivässä. Aika vähän, vai? Itse asiassa ei, kun otetaan huomioon, että Tikkanen syöttää pajatsoon kahdeksan kolikkoa - maksimimäärän - viidessä sekunnissa ja pelaa ne noin 15:ssä. Siitä voi räknäillä, paljonko treeniä kertyi.
Tikkanen jos kuka on siis sopiva henkilö valmentamaan maallikkoa, joka aikoo osallistua joka toinen vuosi pidettäviin MM-kisoihin. Harjoittelupaikaksi sovitaan K-Superetu Oulun Ruskossa. Sen pajatso on kuulemma sopivan löysä, mikä viittaa päävoittoportin säätöihin. Kerran Tikkanen jopa "käytti koneen niin kuivaksi, että se sammutti itse itsensä".
Kenties RAY:n agentit huomasivat pajatson tyhjentymisen, sillä Superedussa odottaa pettynyt Tikkanen. Keskiportti on säädetty hävyttömän tiukaksi. Pajatsomestari on joutessaan lyönyt sisään 15 euroa ja jäänyt tappiolle.
"Tästä ei jää lapsille paljon kertomista", hän varoittaa ja esittelee pajatsonpeluun perusperiaatteet. Ne ovat:
1. Hyvä peliasento. Yhtä, kaikille oikeaa tyyliä ei ole, vaan jokaisen tulee tarkkailla tuntemuksiaan ja tavoitella tasapainoista oloa.
2. Tähtäyspisteeksi otetaan keskiportti. Vaikkei päävoittoa tulisikaan, saa kolikko ainakin hyvän pompun kohti sivuportteja. Lentoradan arviointia helpottaa, jos keskiportin kohdalla pitää sormea.
3. Oikean lentoradan löydyttyä lauotaan mahdollisimman samanlaisia lyöntejä. Siinä auttaa, mikäli kolikot paiskotaan pajatsoon putkeen, ilman taukoja. Lyöntisormen voi kukin valita mieltymyksensä mukaan.
4. Jumalattomasti treeniä.
Näin pelaaja pystyy voittamaan luonnonlait ja voi päästä pitkälläkin aikajänteellä plussan puolelle. Mutta kannattaa muistaa myös Tikkasen toteamus:
"Se vaatii hyvää munkkia."
Harjoittelu alkaa. Ensimmäiset kahdeksan kaksikymmensenttistä solahtavat sisään ohjeiden mukaisesti pikatahtia. 60 sentin portti kilisee kahdesti.
"Ihan hyvä, pikkuisen hätäinen suoritus. Hirveä jännitys tuossa etusormessa. Ota rauhallisesti", Tikkanen opastaa.
Hyvä asento. Keskittyminen. Rentous! Miten mestari muuten itse pitää hermopaineen kurissa?
"Joo, mä joogaan koko ajan", hän virnuilee. "Suljen vain ympäristön pois. Painetta pitää olla pytyssä sopivasti, mutta hommaa ei saa lyödä yli."
Mestaruuskisoissa useimmat kompastuvat juuri jännitykseen. Douppausta Tikkanen ei ole silti havainnut: "Skaboissa on nollalinja."
Tai kuten kilpailusäännöissä lukee: "Valvojan arvioima ruorijuopumusta vastaava humalatila tai muiden doping-aineiden käyttö voi estää suorituksen."
Taas kilisee. Kuuden euron panos on tuottanut 2,40 euron potin. "Tästä koneesta ihan hyvin - normijuttu", valmentaja arvioi.
"Voitto" käytetään lisäharjoitteluun. "Kisojen välissä en pidä kuntoa yllä ollenkaan. Harrastukset ovat enempi salibandyn ja nettipokerin puolella. Nostapa tähtäyssormea ylös. Ekat lyönnit jäivät lyhyiksi."
Katse kiinteästi keskiporttiin, ei turhaa vilkuilua lyöntikäteen. Muista rentous!
"Nyt on tosi hyviä lyöntejä. Heitä vain tuo turha jännittäminen pois. Eihän häiritse, jos pidän kättä tässä pajatson päällä? Itse en halua, että kukaan muu koskeen koneeseen."
Ei häiritse. Rentous! Kilin kolin.
"Jumalauta, nyt alkoi löytyä! Turha hätäily vain pois. Hidasta tahtia pikkuisen."
Pajatso imaisee viimeiset kolikot.
"Joo. Tuo tahti ja entinen tarkkuus", Tikkanen rohkaisee.
Huh huh. Hermot muistuttavat jo viulunkieliä. Kisat lienevät hieman kaoottisempi kokemus?
"Todennäköisesti."
Tuiran S-marketissa on suuren urheilujuhlan tuntua. Pajatson MM-alkukarsinnat ovat houkutelleet paikalle muutaman pipopäisen nuorukaisen. Pelivälineen vieressä kohoaa suureellinen banderolli: "Pajatso MM 2007"
Pikkuhiljaa osallistujia valuu paikalle enemmän. Toimitsija Tommi Portti ottaa ilmoittautumiset vastaan. Kello lähestyy h-hetkeä. Toimitsija Minna Koivumaanaho astuu pajatson luo. Hänellä on kilpailijoita varten kasa pahvisia kolikkokuppeja ja pussillinen sormihikinauhoja.
Vaitelias lauma lähestyy pelialuetta. "Sihteeri, järjestysnumerot ovat unohtuneet!" Koivumaanaho hoksaa. On tyydyttävä luonnolliseen jononmuodostukseen. Ensimmäisenä pajatson ääreen pääsee Juhani Granroth.
"Ovatko sormet vetreät? Onko kysyttävää? Tässä sinulle sormihikinauha. 90 sekuntia aikaa. Ihan rauhassa", toimitsija Koivumaanaho pajattaa. Kaava toistuu vähäisin muunnelmin jokaisen pelaajan kohdalla.
Granroth iskee RAY:n tarjoamat pelirahat, 16 kaksikymmensenttistä, sisään kahtena sarjana. Tulos: 1,20. Vuoro siirtyy Heikki Torvelalle, joka lopettaa pikaisesti keskittymistä häiritsevän puhelun.
"Sormeen tämä? Mihin sitä käytetään?" Torvela ihmettelee hikinauhaa ja lyö kolikot yksi kerrallaan koneeseen. Tulos: 5,60.
"Tällä saattaa jatkopaikka irrota", Koivumaanaho laskee.
"Älä nyt, tulee paineita!"
Kisa etenee tasaiseen tahtiin. Kolmestakymmenestä osanottajasta naisia on vain neljä. Näyttää siltä, että heitä koko touhu naurattaa enemmän kuin miehiä.
Hermopaine oirehtii monilla käsien tärinänä. Silloin tällöin kolikko lipeää sormista ja tippuu lattialle. Koivumaanaho ojentaa rahan takaisin. "Ihan rauhassa, me ei olla ajan suhteen niin tarkkoja."
Mutta jo aluemestaruuskisoissa on tiukempi kontrolli. Pajatson yllä on näyttötaulu, joka ilmoittaa kuluneen ajan ja voitot. Mittelössä on kaksi vaihetta, normaali peli ja tarkkuuslyöntikilpailu. Juontaja ja yleisö luovat tapahtumaan painostavaa julkisuuden tuntua.
"Saako tyylipisteitä", kysyy joku. "Ei jaeta, kaikki tyylit ovat tervetulleita", kuuluu vastaus. Ja todella: asennot vaihtelevat vauhdikkaasta pajatsonmyötäisestä polvitaivutuksesta jäykkään kurotukseen suoraan edestä. Läheskään kaikki eivät laita sormea oikeaoppisesti keskiportin kohdalle. Yksi laittaa siihen nyrkin.
On huippuvalmennetun toimittajan vuoro yrittää. Jännittää, pysyvätkö kolikot sormissa. Hyvä asento. Keskittyminen. Rentous!
Sitten kaikki onkin jo ohi. Tulos: 2,40. Eli suhteessa lähes sata prosenttia paremmin kuin K-Superedussa! Tikkasen opit ovat kantaneet hedelmää.
Yllätykset eivät lopu tähän. Paikalle pölähtää Harri Kivelä, Oulun aluemestari vuodelta 2005. "Viimeksi pelasin telkkarissa", nuorukainen sanoo. "Ihan kylmiltään tulin, niin kuin viimeksikin."
Jaa. Mihin menestyksesi sitten perustuu?
"En tiiä. Sormituntumalla pelaan."
Tällä kertaa se ei riitä: 2,60. "Kyllä se on nyt niin, että seuraaviin kisoihin harjoittelet", Koivumaanaho komentaa.
S-marketin karsinnan voittaa Heikki Torvela, joka on useimpien kilpailijoiden tavoin häipynyt paikalta heti suorituksensa jälkeen. Jää kysymättä, millaista valmennusohjelmaa hän noudatti.
Vai oliko hänellä vain hyvä munkki.