Vaikeinta on aina riskin arviointi, eli se, millainen hätä soittajalla on. Se edellyttää monen asian kysymistä, kertoo hätäkeskuspäivystäjä Tiina Rantanen.
-- Kun apua soitetaan tajuissaan olevalle, hänet itsensä pyydetään puhelimeen. Jos kyseessä on esimerkiksi äkillinen rintakipu, on selvitettävä sen laatu, kuinka kauan se on kestänyt, onko kipua ollut aiemmin ja jos on niin, onko se nyt erilaista, Rantanen listaa.
Lähes päivittäin tulee tilanteita, jossa soittaja hermostuu kysymyksiin ja vaatii ambulanssia heti.
-- Erityisesti vanhemmat ihmiset saattavat luulla, että kun aletaan kysellä, apua ei olekaan tulossa.
Kysymyksiin vastaaminen ei suinkaan hidasta avun saamista.
-- Mitä nopeammin vastaa, sitä nopeammin paikalle saadaan juuri oikeanlaista apua. Potilaalle, joka on tajuton tai ei hengitä, ensimmäinen yksikkö voidaan lähettää paikalla jo puhelun aikana, Rantanen muistuttaa.
Hankalia ovat myös humalaiset, jotka usein käyttäytyvät epäasiallisesti. Vaativa työ palkitsee silloin, kun kykenee selvittämään hankalan tilanteen. Onnistumisen tunnetta lisää, jos paikalle lähetetty sairaankuljetus vahvistaa päivystäjän arvion hädän laadusta oikeaksi.
Hätäkeskuspäivystäjä tekee 6--12 tunnin työvuoroja. Puheluja tulee noin 1 000 vuorokaudessa. Koskaan ei tiedä, montako sattuu omalle kohdalle.
Aika ajoin vaativaa työtä kuormittaa myös henkilöstövajaus. Lyhyitä sairauslomia varten ei sijaisia saa, joten ylitöitä on tehtävä.
-- Onneksi halukkaita on löytynyt hyvin.
Rantanen on työskennellyt Varsinais-Suomen hätäkeskuksessa 2,5 vuotta. Hänellä on takanaan 1,5 vuoden hälytyspäivystäjäkurssi.
-- Koulutus antaa hyvät perusvalmiudet, mutta työn oppii todella vasta sitä tehdessään. En osannut kuvitellakaan, että päivystäjältä kysytään, milloin talvirenkaat pitää vaihtaa, tai pyydetään kutsumaan poliisi hätistämään isäntää, joka on mennyt nukkumaan väärälle puolelle sänkyä.