Suomen ja Pohjoismaiden sähkömarkkinoita hallitsevat julkisen vallan omistamat yhtiöt, mutta poliittisilla päättäjillä ei tunnu olevan kykyä eikä halua jarruttaa sähkön hinnan nousua.
Ovat Norjan vesivarastot sitten täynnä tai tyhjänä, ovat energian tukkuhinnat nousussa tai laskussa, tavallinen sähkönkäyttäjä on viime aikoina joutunut nielemään kuluttajahintojen nousun milloin minkäkinlaisen selityksen säestämänä. Viimeksi eilen kuultiin, että lievästä kasvusta huolimatta Norjan varastoaltaissa on vettä neljäsosa vähemmän kuin keskimäärin pitkällä jaksolla. Siinäkö uusin perustelu hintojen hilaukselle yhä ylemmäs?
Virtaa seinäpistokkeesta ottavan kansalaisen on ollut vaikea välttää vaikutelmaa, että menossa on kuin suuri puhallus. Sille ei tunnu voivan mitään valtiovalta, vaikka se omistaa enemmistön Suomen sähkömarkkinoiden pääpelurista Fortumista, eivätkä sille tunnu voivan mitään kunnallispoliitikot, vaikka heidän päätösvaltansa alla toimii iso osa suomalaisista sähkönmyyjistä. Ja kaikki tämä on tapahtunut aikana, jolloin sähkömarkkinoiden kilpailu on vapautettu.
Onko yksinkertaisesti niin, että vaikka kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen perää sähköyhtiöiltä hintamalttia, laajempaa poliittista tahtoa ei asian takana ole. Viime vuosinahan Fortumin osakkeiden arvo on noussut kohisten ja yhtiö on tuottanut valtiolle muhkeita osinkotuloja. Noista tuloista hyötyy toki jokainen suomalainen, mutta jotenkin hyväksyttäviä pitäisi kuitenkin olla myös niiden tapojen, joilla valtio tulonsa hankkii.
Fortum on nyt kuin valtio valtiossa. Sitä osoittaa erinomaisesti vaikkapa se, että yhtiön johto ei ole taipunut optio-ohjelmien kohtuullistamisiin pääomistajan edustajan, ministeri Mauri Pekkarisen toiveista huolimatta. Jos Fortumin johdon optiomoraalin perään on aihetta huutaa, sama koskee myös valtion omistajaohjausta. Se tuntuu Fortumin kohdalla lähinnä nimelliseltä.
Harmillista on sekin, että kuluttajat eivät vielä ole oppineet kilpailuttamaan sähkön myyjiä, niin helppoa kuin se onkin.
Ministeri Mauri Pekkarinen näyttää toki sinnikkäästi pyrkivän tuloksiin asiaintilan korjaamiseksi, mutta kamppailu kilpailun virkistämiseksi ja hintojen pudottamiseksi on ollut kuin yksinäistä taistelua tuulimyllyjä vastaan. Esimerkiksi pääministeri Matti Vanhaselta ja valtiovarainministeri Eero Heinäluomalta ei toiveikkaiden bioenergiapuheiden lisäksi juuri ole kuultu puheenvuoroja tai ehdotuksia, joilla akuuttia ja käytännössä jokaista suomalaisia koskettavaa hintaongelmaa yritettäisiin lievittää.
Poliitikkojen piirin ulkopuolelta keinoja on kyllä nostettu esiin. Sähkömarkkinoiden selvitysmies Matti Purasjoki ehdotti lokakuisessa raportissaan muun muassa uusien toimijoiden saamiseksi ja tarjonnan lisäämiseksi uutta valtionyhtiötä, johon Fortum ei tulisi mukaan. Yhtiö myisi osakkailleen sähköä suunnilleen tuotantokustannusten hinnalla.
Vielä lokakuussa kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen arvioi, että valtiojohtoisen yrityksen perustaminen on veronmaksajille kallista ja juridisesti hankalaa. Viime viikonloppuna Pekkarinen ei halunnut enää sulkea pois tuotakaan vaihtoehtoa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tavoitteena oli vain säikäyttää Fortumia ja näyttää ulospäin, että jotakin sentään pohditaan. Valitettavasti vain puheet, uhkailut ja suostuttelut eivät Suomen sähkömarkkinoita ole saaneet kuntoon tähänkään asti. Olisi jo todella tekojen aika.