Vanhusten päivätoiminta on yksi keino toteuttaa hallituksen tavoitteita: se tukee ikäihmisten kotona asumista ja ylläpitää ja edistää toimintakykyä. Jokaisen vanhuksen subjektiivinen, eli lain takaama oikeus päivätoimintaan ei kuitenkaan saa kannatusta Sosiaali- ja terveysministeriössä tai vanhustyön ammattilaisten parissa.
Terveyden edistämisen politiikkaohjelman ohjelmajohtaja Maija Perho ei myöskään usko, että kaikki vanhukset saisivat oikeuden osallistua halutessaan päivätoimintaan. "Valtio ja kunta eivät ole viime aikoina suosineet subjektiivisia oikeuksia."
Myös Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtajan Pirkko Karjalainen suhtautuu asiaan varauksella. "Se on tärkeää ja tarpeellista toimintaa, mutta mielestäni sellaista oikeutta ei voida säätää kaikille."
Karjalainen kuitenkin haluaisi, että kunnat ymmärtäisivät paremmin, kuinka tärkeää päivätoiminta on. "Toivon, että kunnissa ei supistettaisi päivätoimintaa nykyisestä, vaan pyrittäisiin järjestämään riittävä rahoitus ja kuljetukset."
Panostus maksaa
itsensä takaisin
"Kunnissa oltaisiin viisaita, jos panostettaisiin päivätoimintaan. Se ennaltaehkäisee ongelmia ja maksaa itsensä takaisin", Perho pohtii. Kun ihmisen toimintakyky säilyy, hänen päätymisensä laitoshoitoon siirtyy kauemmas.
Perho muistuttaa, että kuntoutuksessa ei saa unohtaa psyykkistä puolta. "Yksinäisyys masentaa ja vie toimintakyvyn. Kun pääsee mukaan sosiaaliseen verkkoon, koko elämä voi kohentua."
Tutkimustuloksia vanhusten päivätoiminnan vaikutuksista ei ole. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Viveca Arrhenius kuitenkin kertoo, että ministeriössä on positiivinen näkemys päivätoiminnasta.
Arrheniuksen mielestä haasteena päivätoiminnassakin ovat syrjäseudut, mutta eroja kuntien välillä ei ole tutkittu. "Isoissa kaupungeissa ja Etelä-Suomessa tilanne on jo nyt hyvä."
Viime vuosina on keskitytty kehittämään palveluita, Arrheniuksen mielestä jopa liikaa, sillä itsenäiseen selviämiseen ei ole kiinnitetty huomiota. Nyt sen sijaan keskitytään ylläpitämään toimintakykyä. Terveysongelmat aiheuttavat mittavia kustannuksia yhteiskunnalle. Jos niitä voidaan ehkäistä ennalta, kustannukset pienentyvät
Kuljetus päivätoimintaan voi olla suurempi ongelma kuin itse päivätoiminnan järjestäminen. Erityisesti syrjäseuduilla kuljetusten järjestäminen on vaikeaa. "Kuljetus pitäisi organisoida kotoa päivätoimintaan. Kaikilla ei ole varaa maksaa itse kuljetusta, joten kuntien pitäisi varata siihenkin varoja", Vanhustyön keskusliiton Pirkko Karjalainen pohtii.
Niin sanottujen matalan kynnyksen neuvontakeskusten perustaminen on toinen keino auttaa ikäihmisiä asumaan kotonaan pidempään. Näistä neuvontakeskuksista saa keskitetysti tietoa tarjolla olevista palveluista.
Esimerkiksi Turkuun perustetusta Poiju-keskuksesta on Perhon mukaan saatu hyviä kokemuksia. "Siellä voi vaikka vain olla yhdessä toisten vanhusten kanssa, mutta sieltä saa myös ammattilaisilta apua", Perho kertoo.