Päi­vän­var­jo supussa kuo­hui­hin

Uleåborgin koskien laskeminen tervaveneellä kuuluu jännittävimpiin kuviteltavissa oleviin elämyksiin, vakuutti englantilaisleidi Alec Tweedie, joka matkusteli maassamme 110 vuotta sitten.

"Kuusi mailia kuin lentäen; kuusi mailia, joiden aikana joka sekunti merkitsi uutta elämystä; kuusi mailia varmoina siitä että juuri tuo mutka tuossa on viimeinen!" Alec Tweedien kuvaus Vaalan Niskakosken vihaisista putouksista ja miehen korkuisista kuohuista on vauhdikas ja jännittävä.
"Kuusi mailia kuin lentäen; kuusi mailia, joiden aikana joka sekunti merkitsi uutta elämystä; kuusi mailia varmoina siitä että juuri tuo mutka tuossa on viimeinen!" Alec Tweedien kuvaus Vaalan Niskakosken vihaisista putouksista ja miehen korkuisista kuohuista on vauhdikas ja jännittävä.

Uleåborgin koskien laskeminen tervaveneellä kuuluu jännittävimpiin kuviteltavissa oleviin elämyksiin, vakuutti englantilaisleidi Alec Tweedie, joka matkusteli maassamme 110 vuotta sitten.

"Jääkelkkailu Hollannissa, skilöbnung (lumikengillä kävely) Norjassa, ratsastus Marokossa - kaikilla niillä on oma viehätyksensä ja vaaransa - mutta jopa parkkiintuneesta matkustajasta koskenlasku tervaveneellä putouksissa on aivan uudella tavoin iloinen kokemus", Tweedie tilittää kirjassaan Matkalla Suomessa 1896.

Alec Tweedie kiersi maatamme yhdessä sisarensa kanssa. He olivat kokeneita matkustajia. Parkkiintunut on silti väärä sana. Helteen vuoksi ladyt tunkivat nenäliinat lisävarjoksi hatun alle niskaan.

"Emme voineet kohottaa suojaksi auringonvarjoja koskessa, jossa oikean suunnan näkeminen oli elinehto!"



Suomeen ei unelmoitu


Mrs Alec Tweedie matkusti Ouluun noin sata vuotta maanmiehensä Edward Daniel Clarken ja italialaisen Giuseppe Acerbin jälkeen, jotka ovat 1700-luvun Suomea kuvanneista matkakirjailijoista kuuluisimpia.

Clarke oli cambridgeläinen tutkija ja luonnontieteilijä, Acerbi italialainen kulttuurimatkailija ja muusikko.

Mrs Tweedie ei ollut tiedenainen. Silti hänen matkakirjaansa ei kannata leimata vain hienostelevan pinnalliseksi ja naisellisesti kirkuvaksi.

Tuohon aikaan Suomesta kertovaa materiaalia löytyi niukasti jopa Lontoosta.

"Yritimme hankkia kartan ja opaskirjan, mutta jälkimmäistä ei yhtä ainoaa kymmensivuista broshyyriä lukuunottamatta ollut saatavissa. Näyttää siltä ettei kukaan unelmoi Suomen-matkasta", Mrs. Tweedie valaisee matkavalmisteluja.



Kanttilan oven takana


Alec Tweedien vuonna 1897 ilmestynyt teos oli aikalaisille harvinainen tietolähde. Tänä päivänä se on aivan herkku.

Englantilaiskirjailijatar kuvaa pikkutarkasti kulttuurihistoriallisia aiheita, Sortavalan laulujuhlia, elämää savupirtissä ja jopa tervahaudan rakentamista. Hän pohtii naiskysymystä ja Suomen poliittista asemaa osana tsaarin Venäjää.

Mrs Tweedie tiesi Kalevalan, Sara(h) Wacklinin ja Minna Canthin sekä koko joukon suomalaisia naistaiteilijoita, esimerkiksi oululaissyntyisen Amelie Lundahlin.

"Valitettavasti Minna Canth oli lomalla, ja vaikka me näimme hänen kotitalonsa, emme saaneet tilaisuutta tutustua tähän mielenkiintoiseen naiseen henkilökohtaisesti", Tweedie harmitteli Kuopiossa.



Kuningattaren englantia


Kun Acerbi viivähti Oulussa kevättalvella 1799 kahden kuukauden ajan, hän tutustui lääninkamreeri, säveltäjä Erik Tulindbergiin, apteekkari Johan Juliniin, magnetismista innostuneeseen paroni Carl Gustav Silfverhjelmiin sekä maaherra Johan Fredrik Carpelaniin. Oulussa saatiin pystyyn kvartetti ja Acerbi sävelsi kolme klarinettikvartettoa.

Mrs Tweedie seurueineen vietti Oulussa vain pari päivää. Lappiin sisarukset eivät yrittäneetkään hyttysten eli "itikaisten" takia.

"Voi kuinka me ilahduimme kun pikku droschket (kevyet hevoskärryt) toivat meidät Uleåborgin hienonnäköisen kivihotellin eteen; se osoittautui kuitenkin sisältä yhtä epämukavaksi kuin ulkoa komeaksi."

Sata vuotta vanha asiakaspalaute on ilmeisesti osoitettu Oulun seurahuoneelle eli "Susiteetille".

Englantilaisleidit viihdyttivät itseään Oulussa seuraamalla lohenpyyntiä kahtena päivänä, mikä huomioitiin myös paikallisessa sanomalehdessä.

Kädet taskussa jokivarressa tupakkaansa poltellut oululaiskalastaja yllätti lontoolaisleidit positiivisesti.

"Kuvitelkaa että me siellä kaukana Pohjolassa, miltei Lapin raukoilla rajoilla, jouduimme keskusteluun englantia puhuvan ryysyläisen kanssa! Tosi outoa, mutta kaikkialla Suomessa törmää kuningattaren englantia puhuviin merimiehiin ja Uleåborgissa niitä tuli vastaamme vielä muitakin."

Höyrylaivassa Oulusta Hankoon sisarukset vertailivat Suomen kaupunkeja. Uleåborg oli heidän arvionsa mukaan Euroopan pohjoisin kaupunki, jolla oli jotain merkitystä - ja Helsingforsin jälkeen komein Suomessa.

Ilmoita asiavirheestä