Päiväkodin henkilökunnan näkemys lasten kotikasvatuksesta on muuttunut kielteisemmäksi sitten 80-luvun puolivälin. Samoin henkilökunta arvioi vanhempien myönteisen suhtautumisen lapsiinsa heikentyneen.
Tulokset käyvät ilmi tutkimuksesta, jossa päiväkodin henkilöstö ja lapsen vanhemmat arvioivat lomakekyselyssä lapsen kasvuympäristöä ja kasvatusta. Saatuja tietoja verrattiin vuonna 1985 kerättyyn aineistoon.
Tuoreemmassa tutkimusaineistossa tietoja saatiin kaikkiaan 657 lapsesta. Aineisto kerättiin 26 eri paikkakunnalta vuonna 2002. Eeva Hujalan ja Taina Kyrönlampi-Kylmäsen tutkimusraportti Päivähoitolapsen perhe - muutoksen suuntia, on osa kansainvälistä päivähoidon vertailututkimusta.
Professori Eeva Hujala Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen laitokselta pitää ongelmallisten perheiden lisääntymistä päivähoidossa yllättävänä, koska vuonna 1996 voimaan astuneen subjektiivisen päivähoito-oikeuden myötä lapsia ei enää valikoida päivähoitoon sosiaalisin perustein.
"Päivähoitolasten perheet ovat tänä päivänä yhä enemmän niin sanottuja tavallisia perheitä. Vuoden 1985 tutkimukseen verrattuna alhaisen toimeentulon perheiden osuus on pysynyt suunnilleen ennallaan, mutta taloudellisesti hyvinvoivien perheiden osuus on lisääntynyt merkittävästi. Köyhimpiä perheitä päivähoidon piirissä on vähemmän kuin heidän prosentuaalinen osuutensa lapsiperheistä, koska työttömien lapset ovat vain osittain päivähoidon piirissä", Hujala toteaa.
Työstressi
lisääntynyt
Hujala ihmettelee myös sitä, että vaikka isät ovat lisänneet osallistumistaan lastensa arkeen, heidän aktivoitumisensa ei näy päivähoitohenkilöstön arvioinneissa. Tutkimusten mukaan isät myös kokevat lapset ja perhe-elämän entistä tärkeämmäksi osaksi elämäänsä.
Suurena muutoksena perheiden elämässä Hujala pitää työhön liittyvien stressitekijöiden hurjaa lisääntymistä. Väsymys liian raskaasta työstä vaivasi nyt yli 40:ä prosenttia, kun 80-luvulla sitä valitti neljännes vastaajista.
Hankalat työajat rasittivat nyt lähes kolmannesta vastaajista ja edellisessä tutkimuksessa alle neljännestä. Työttömyys tai työttömyyden uhka stressasi nyt viidennestä vastaajista, kun 80-luvulla niin koki vain viisi prosenttia.
Perheet ovat tutkimuksen valossa kuitenkin varsin tyytyväisiä elämäänsä. Tyytyväisimpiä perheet ovat arjessaan päivähoitoon, parisuhteeseen, perheenjäsenten terveyteen ja lasten käyttäytymiseen.
Äitien tyytyväisyys avioliittoon on pysynyt samalla tasolla kuin edellisessä tutkimuksessa ja isien tyytyväisyys on lisääntynyt. Tyytyväisyys lasten käyttäytymiseen on samalla tasolla kuin edellisessäkin tutkimuksessa.
Päivähoidon pitää sopeutua
Arviointitutkimus ei anna vastausta siihen, miksi lapset ja perheet näyttäytyvät tänä päivänä ongelmallisempana hoitohenkilökunnalle kuin vajaa kaksikymmentä vuotta sitten.
"Onko henkilökunta ylirasittunut työssään suurten lapsiryhmien kanssa niin, että he jaksavat huonommin ongelmatilanteita ja erilaisuutta", Hujala pohtii.
Sekä vanhemmat että päivähoitohenkilöstö arvioivat lapsia tänä päivänä rohkeammiksi kuin aikaisemmin. "Ehkä tämän päivän lapset ovat uudenlaisia haasteita päivähoidon perinteisille raameille", sanoo Hujala.
Hujalan mielestä päivähoitokasvatuksen pitäisi kuitenkin enemmän sopeutua erilaisiin lapsiin kuin lasten päivähoitokasvatukseen.
"Henkilöstön pitäisi jatkuvasti kehittää pedagogisia ammattikäytäntöjä ja hallinnon tulisi mahdollistaa todelliset toimintaresurssit", hän sanoo.
Päivähoitohenkilöstön asenteissa tapahtunut muutos ei ole suuri, mutta Hujala pitää kehityssuuntaa huolestuttavana. Erityisesti häntä pohdituttaa se, että kun henkilöstö aikaisemmin näki kasvatusvaikeuksien johtuvan kotikasvatuksesta tai päivähoidon käytänteistä, nyt aikaisempaa useammin vaikeudet liitetään lapseen itseensä, hänen temperamenttiinsa.
"Kodin ja päiväkodin kasvatusyhteistyön kannalta olisi tärkeää, että henkilökunta jaksaisi nähdä erilaisten perheiden vahvuudet ja jokaisessa lapsessa olevat myönteiset piirteet", Hujala korostaa.