Päiväkodeissa kärsitään huonosta sisäilmasta. Etenkin vanhoissa päiväkodeissa oleskelevat lapset ja työntekijät valittavat tunkkaisesta ilmasta, lattioiden kylmyydestä ja kuivasta ilmasta. Ongelmia esiintyy pääasiassa lepohuoneissa ja ryhmähuoneissa ja erityisesti talvella.
Ilmanvaihdon puutteet kävivät ilmi Oulun seudun ammattikorkeakoulun tekniikan yksikön tekemässä tutkimuksessa. Eri vaiheissa selvitettiin kaikkiaan 22 suomalaisen päiväkodin sisäilmatilannetta. Päiväkotien sisäilmaa ei ole ennen tutkittu tässä laajuudessa ja tiedot antavatkin suuntaa yleisestä tilanteesta, tutkimusta vetänyt Pirjo Kimari toteaa.
Päänsärkyä, väsymystä ja ylivilkkautta
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa (1999-2000) tutkittiin 15 uudehkoa, 1990-luvulla rakennettua päiväkotia sekä neljä vanhempaa, 1960-1980 -luvulla rakennettua päiväkotia. Mittaukset tehtiin päiväkotien lepohuoneissa.
Tutkimusta johtanut Pirjo Kimari pitää tutkimuksen valossa hoitopaikkojen ilmaa luvattoman kehnona.
"Päiväkoteja, joissa ohjearvot ylitetään, ei saisi löytyä lainkaan."
Viidesosassa lepohuoneista mitattiin hiilidioksipitoisuus, joka kohosi yli nyt voimassa olevan ohjearvon. Yli kolmasosa lepohuoneista ylitti uudet, valmisteilla olevat ohjearvot.
Myös huoneiden poistoilmavirta oli usein riittämätön. Henkilökuormitukseen suhteutettuna poistoilmavirran määrä jäi enemmistössä lepohuoneista alle viranomaisohjearvon.
Huono sisäilma ei ole vain mukavuuskysymys. Esimerkiksi hiilidioksipitoisuuden kohoaminen vaikuttaa myös keskushermostoon, allergia ja -astmaliiton sisäilma-aseman johtaja Risto Ruotsalainen huomauttaa. "Tunkkainen ilma voi aiheuttaa lapsille päänsärkyä, voimattomuutta ja väsymystä, mutta myös ylivilkkautta voi esiintyä."
Jos päiväkodissa on allergisia ja astmaa sairastavia lapsia, ilmanvaihdon puutteet heikentävät heidän tilaansa, Ruotsalainen toteaa. "Normaali tekstiilipölyä ja rakennusmateriaaleista irtoavia kemikaaleja voi tällöin olla ilmassa haitallisia määriä."
Ilmanvaihto ihmisten mukaan
Tutkimuksessa syyt ilmanvaihdon ongelmiin löytyivät ilmanvaihdon suunnittelusta, toteutuksesta, käytöstä ja huollosta. Asenteista, Pirjo Kimari kiteyttää. "Laitteet ovat olemassa, mutta niitä ei ole säädetty ja huollettu niin, että ne täyttäisivät tavoitteet."
Pelkillä säätö- ja huoltotoimilla saataisiin aikaan jo paljon parannuksia, Kimari vakuuttaa.
Ilmanvaihdon virrat oli usein suunniteltu ja toteutettu rakennuksen pinta-alan, ei henkilömäärän mukaan. Ammattiasiansihteeri Kristiina Cleve Lastentarhaopettajaliitosta toteaakin, että tutkimus vahvisti kentällä koetun.
"Lastentarhan opettajat ovat jo pitkään olleet huolissaan päiväkotien sisäilmasta. Päiväkotirakennukset ja niiden ilmanvaihto on mitoitettu tietylle henkilömäärälle. Tätä ei tarkkaile kukaan, kun päiväkotien ryhmäkokoja ja lapsimäärää kasvatetaan."
Kehnointa aikaa tutkimuksen mukaan on talvi. Siksi pakkasillakaan ei kannata puolittaa ilmanvaihtoa, vaikka ohje sen sallii, Kimari huomauttaa. "Kannattaa tarkistaa, että päiväkodin lämmitysteho riittää ja pitää ilmanvaihtoa päällä mieluiten täydellä teholla."
Tutkimuksen toisessa vaiheessa tutkittiin kaksi uutta ja yksi peruskorjattu päiväkoti. Niiden ilmanvaihto suunniteltiin ja toteutettiin jo saatujen tutkimustulosten perusteella. Hiilidioksidipitoisuudet pysyivät uusissa kohteissa ohjearvojen alla ja myös henkilökunta piti niiden ilmanvaihtoa hyvänä tai kohtalaisena.
Tutkimuksen rahoittivat Tekes ja Suomen ilmateknillisen toimialayhdistyksen jäsenyritykset. Seurantaryhmään kuuluivat muun muassa sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto.