Espoolaisen päiväkodin lastenhoitaja saa syytteen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tilanteessa, joka johti 5-vuotiaan australialais-suomalaisen pojan kuolemaan vuonna 1999. Syytteen nostamisesta päätti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.
Kalske katsoo hoitajan laiminlyöneen velvollisuutensa tarkkailla pulkkamäessä laskevia lapsia. 5-vuotias Max OMara alkoi valittaa pääkipua laskettuaan mäessä muiden lasten kanssa. Paikalle hälytetty äiti vei pojan sairaalaan, jossa tämä myöhemmin kuoli.
Pihalla oli lapsia valvomassa neljä aikuista, mutta lähimmät valvojat olivat pojan loukkaantuessa 15—20 metrin päässä pulkkamäestä eikä heillä ollut mäelle esteetöntä näköyhteyttä. Pojan loukkaantumista oli todistamassa vain pieniä lapsia, joiden kertomukset ovat ristiriitaisia.
Epäselväksi jäi, johtuiko pojan kuolema ulkoisesta vammasta. Yhden kuolinsyytutkimuksen mukaan kuoleman saattoi aiheuttaa myös yksistään aivoverisuonen epämuodostuma, joka aiheutti aivoverenvuodon ilman ulkoista syytä.
Pojan äidin Eeva OMaran mukaan pojasta tehtiin kolme kuolintodistusta, joissa kaikissa kuoleman katsottiin johtuneen eri syistä. Yhden lääkärin mukaan syynä kuolemaan saattoi olla vain ulkoinen isku.
Esitutkinnassa kuultiin poikaa vahtineen lastenhoitajan lisäksi viittä muuta päiväkodin työntekijää epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Muiden osalta syytteitä ei nosteta.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä pohti myös mahdollisuutta nostaa syytteet kuolemantuottamuksesta lasta pihalla vahtineelle hoitajalle ja häntä loukkaantumisen jälkeen hoitaneelle lastentarhanopettajalle.
Kalskeen mukaan lastenhoitajaa ei kuitenkaan voida syyttää kuolemantuottamuksesta, koska ei tiedetä, saiko poika iskun päähänsä vai ei. Jos aivoverenvuoto alkoi ilman ulkoista syytä, ei valvoja olisi voinut estää sitä mitenkään.
Loukkaannuttuaan poika oli aluksi itkenyt ja pidellyt päätään ja alkanut sitten oksennella. Äidin ja lastentarhanopettajan arvioitua pojan tilaa äiti päätti viedä hänet sairaalaan omalla autollaan.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan lastentarhanopettaja oli toiminut tilanteessa oikein jättäessään päävastuun pojasta äidille. Tällaista toimintaa suositeltiin myös päiväkodin tapaturmaohjeissa.
Espoon johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka katsoi vuonna 1999, ettei tapauksessa ollut syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa niin ollen tarvita. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen määräsi esitutkinnan aloittamisesta vuonna 2001. Esitutkinnan teki keskusrikospoliisi.
Pikkupojan kuolema on saanut laajasti julkisuutta. Kuoleman selvittämistä vaati esimerkiksi Australian suurlähettiläs Stephen Brady, jolle vakuutettiin, että sosiaali- ja terveysministeriö tutkii tapausta.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvitykset ovat kestäneet pitkään. STM on pyytänyt Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta kahdesti lausuntoa tapauksesta, mutta toinen lausunnoista ei ole vielä valmistunut.
Pojan vanhemmat ovat aktiivisesti vaatineet tapauksen selvittämistä. Eeva OMaran mukaan apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös oli helpotus keskellä pitkää prosessia.
"Tämä saa uskomaan, että jonkinlainen järjestelmän valvonta toimii. On ollut hirveä huomata, että tällaisen tapahduttua kaikki tuntuvat välttelevän vastuuta. Ei haluta tutkia tarkemmin virheitä, koska silloin pitäisi ehkä myöntää, että virheitä on tehty", sanoo OMara.