Näin vaalien alla päivähoitokeskustelu velloo taas kiivaana. Polttavan kuuma peruna on subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka takaa kaikille alle kouluikäisille lapsille oikeuden kunnalliseen päivähoitoon. Suomessa on Euroopan laajin päivähoito-oikeus, Ruotsissa sitä on sovellettu vain osittain.
Suurinta kalabaliikkia Suomen mallissa on aiheuttanut se, että hoitovapaalla oleva vanhempi voi samaan aikaan hoitaa vauvaa kotona, kun isompi lapsi on päivähoidossa. Kärkkäimpien arvostelijoiden mielestä subjektiivinen oikeus päivähoitoon vie tarpeettomasti hoitopaikkoja työssäkäyvien vanhempien lapsilta.
Ylen uutisten teettämän tuoreen kyselyn mukaan 68 prosenttia päiväkotien johtajista olisi valmis rajoittamaan subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Kevyempiä vaihtoehtoja
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) julkaisi viime viikolla varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan väliraportin. Päällimmäisenä esiin nousee hoito- ja kasvatuspalveluiden monimuotoisuus.
Ylitarkastaja Tarja Kahiluoto ministeriöstä kertoo, että päivähoidon rinnalle on tarvetta kehittää myös avoimen päiväkodin palveluita, osa-aikaista hoitoa sekä leikki- ja kerhotoimintaa.
Ongelmana on se, että käytännössä vain 46 prosenttia kunnista pystyy tarjoamaan avoimen päiväkodin palveluja ja kerhotoimintaa. "Vuoden aikana teemme lisäselvityksen asiasta."
Suomalaisen päivähoitojärjestelmän takaama tasavertainen oikeus osallistua päivähoitoon, vanhempien monet valintamahdollisuudet sekä hoidon ja kasvatuksen nivominen yhden järjestelmän sisään on pantu merkille myös muissa Euroopan maissa. OECD-vertailussa järjestelmä on saanut kiitosta.
"Monissa maissa päivähoito on sosiaalitoimen alla, ja lasten varhaiskasvatuksesta vastaa opetusministeriö. Suomen kaltaista integroitua mallia haetaan muissakin Euroopan maissa", Kahiluoto selvittää.
Maristaanko meillä turhaan? Kun keskustelua käydään taloudellisesta perspektiivistä, leimautuu vanhempi systeemin väärinkäyttäjäksi, arvelee Tarja Kahiluoto.
Usein kotona olevan vanhemman lapsi ei ole hoidossa maksimiaikaa eli kymmentä tuntia päivässä.
"Jos näin olisi, se olisi todennäköisesti lasten etu. Voi olla, että vanhemmat eivät jostain syystä jaksa olla lapsen kanssa. Onko parempi vaihtoehto, että lapsi olisi kotonaan eikä hänestä pidettäisi huolta vai se, että hän olisi ammattikasvattajien kanssa päivähoidossa", kysyy Kahiluoto.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ei toisi välttämättä merkittäviä taloudellisia säästöjä. "Vanhemmat käyttäisivät tuolloin enemmän yksityisen hoidon tukea ja osa-aikaista päivähoitoa. Nuoret ihmiset ovat usein pätkätyösuhteissa, eikä voi ajatella, että lasta pompoteltaisiin eri hoitopaikkojen välillä."
Hoitopaikasta ei luovuta
Yksi syy päivähoito-oikeuden käyttöön vanhempainlomalla on se, että vanhemmat haluavat pitää kiinni hyvästä hoitopaikasta. Kunnat eivät pysty lupaamaan samaa hoitopaikkaa, kun töihinpaluu on ajankohtainen. Tilanteen ratkaisemiseksi Kahiluoto ehdottaa, että vanhemmat voisivat entistä joustavammin vaihtaa lapsen hoitopäivien määrää tarpeen mukaan. Säännöllisistä poissaoloista voisi jopa palkita.
"Hyviä vaihtoehtoja on, mutta jos kotihoidon tuki olisi korkeampi, sitä varmasti käytettäisiin enemmän."