Helsinki Tässä on kuulkaa sellainen pohjoisen tyttö, että tieltä pois. Tunnelit Helsingin MM-areenan kulisseissa kuhisevat pukumiehiä, turvamiehiä, lämmitteleviä pelaajia polvihousuissa ja Jari Kurri tuulipuvussa, radiopuhelimet rätisevät, kiekko putoaa jäähän ensimmäistä kertaa tunnin ja kymmenen minuutin kuluttua, kaikilla on kiire, ja Erika Erkheikillä on tilanne täydellisesti hallinnassa.
”No vähän ehkä jännittää.”
Ylitornion tyttö harppoo kahden muun vapaaehtoisen kanssa kuhinassa. Kisalippis, kisapaita, kisatakki käsivarrella, kisapassi kaulassa, jalassa vaaleansiniruutuiset Leijona-reinot. Korkokengissä ei pysy vauhdissa. Erika Erkheikki katoaa pukukoppikäytävälle, Areenan kaikkein pyhimpään. Tavallisten tallaajien kisapasseista ei löydy numero seitsemää, jolla pääsisi jämerän turvamiehen ohi.
Vapaaehtoisten seremoniaryhmällä on viimeinen palaveri ennen USA–Ranska-ottelua. Nyt jaetaan avauspäivän tehtävät.
Ja täällä Erika Erkheikki taas on! Kurkkii Areenan katsomorakenteiden alla, kun amerikkalaispelaajat marssivat ohi, kolossin kokoisina varusteissaan. Pohjoisen tyttö on yksi kellottajista, jotka ovat asemissa pukukopista vaihtoaitioon johtavan käytävän varrella.
”Kaksi minuuttia erän alkuun”, huutaa pelikelloa seuraava kellottaja, ja Erika Erkheikki juoksee kertomaan tiedon eteenpäin. Tärkeintä on saada joukkueet ajoissa kentälle. Toiseksi tärkeintä on pysytellä pois tieltä.
Kaikki sujuu kuin tanssi. Kun pelaajat on saateltu jäälle, Erika Erkheikki kiipeää tyhjään katsomonosaan seuraamaan peliä.
Hokityttö. Siksi hän tänne halusikin – laji on ollut rakas pikkutytöstä lukioaikojen mimmijoukkueeseen asti.
Huh. Kello on 14.20 ja kellottajien ensimmäinen ottelu on pulkassa.
”Esimies sanoi, että ihan loistavasti meni”, Erika Erkheikki huokaa posket palaen, samalla kun hampaattomia amerikkalaishymyjä lompsii jäältä mixed zonelle median eteen.
”Tämä on ihan huikeaa. Täällä ollaan ihan ytimessä. Pelaajien pyhällä alueella.”
Ytimeen halusi 1 500 vapaaehtoiseksi hakenutta. Seulan läpi pääsi reilut 700 sopivinta. Hakulomake loppuvuodesta, haastattelu tammikuussa, kaksi koulutusta ja yksi harjoittelu maaottelussa kevään mittaan.
”Ensimmäisessä koulutuksessa käytiin läpi kisojen kulku ja tarjolla olevat vapaaehtoistehtävät. Kalervo Kummola ja Paavo Arhinmäki kävivät puhumassa meille, kisaorganisaation johtoryhmä esittäytyi, ja lopuksi saimme toivoa, mihin ryhmään haluaisimme”, Erika Erkheikki kertaa.
”Toisessa koulutuksessa jokainen ryhmä perehtyi omiin tehtäviinsä ja esimerkiksi käyttäytymissääntöihin.”
Parikymmenhenkinen seremoniaryhmä huolehtii myös punaiset matot jäälle, palkinnot, palkintojenjakajat, kansallislaulujen laulajat ja muut esiintyjät oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Töitä tehdään kellon ympäri muutama päivä putkeen, sitten pidetään vapaata. Toivotun paikan saantia helpotti 20-vuotiaan Erika Erkheikin kielitaito: suomen lisäksi sujuvat ruotsi, englanti, ranska ja espanja. Ja vähän venäjää.
Asuinpaikka järjestyi kummien luota Kannelmäestä, ja matkat sujuvat kisaorganisaation piikkiin. Viime syksynä Ouluun liiketaloutta opiskelemaan muuttanut tyttö lensi kisakaupunkiin keskiviikkona.
Kolmelta iltapäivällä seremoniaryhmäläisillä on taas palaveri. Iltapäiväottelussa Kanada–Slovakia kuvio toistuu juuri samanlaisena kuin aamulla. Erika Erkheikki pääsee kannustamaan suosikkijoukkuettaan Kanadaa. Tulevia maailmanmestareita, jos Ylitornion tytöltä kysytään.
Persoonallinen ja sanavalmis pohjoisen tyttö on juuri sitä, mitä rekrytoinnista vastannut palvelukoordinaattori Tuula Puputti joukkoineen haki.
”Asiakaspalveluasennetta”, Puputti kiteyttää.
”Sloganimme on ’Shine with stars.’ Se tarkoittaa uskallusta olla läsnä, rohkeutta ottaa roolia, vaikka toki pelisilmää tilanteille pitääkin olla.”
Yhtä vapaaehtoisen prototyyppiä ei voi piirtää, mutta kaksi kyllä: opiskelija ja eläkeläinen. Miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon.
MM-kisaorganisaatio toimii pilottina etsittäessä uusia tapoja rekrytoida vapaaehtoisia: 200 matkailun ja liiketalouden opiskelijaa toimii vapaaehtoisina osana opintojaan, 50 työtöntä nuorta on työharjoittelussa.
”Kokoamme myös sähköistä materiaalipankkia, johon kirjataan kokemuksia kisojen ajalta. Siitä on apua muille suurten tapahtumien järjestäjille”, Puputti kertoo.
Ja nyt: kolmas kerta toden sanoo. Viimeistä kertaa avajaispäivänä kellottajat asettuvat asemiin vaihtoaition tuntumaan. Kello on vartin yli kahdeksan illalla, kisakansa on vaeltanut paikalle ja puhaltanut MM-kisoihin hengen. Erika Erkheikki huolehtii, että Leijonat ovat ajoissa jäällä. Ja hurraa Valtteri Filppulalle.