Kaksi tuntia ja 32 minuuttia. Sen verran päivä on tänään sunnuntaina Oulussa pitempi kuin talvipäivänseisauksena 21. joulukuuta. Ja tämän eron huomaa jo moni työmatkalainen, kun lisääntyvä aamunkajo tai päivä päivältä myöhemmin syttyvät katuvalot paljastavat kevään lähestymisen.
Aika auringonnoususta auringonlaskuun piteni Oulussa tammikuun alussa noin neljä minuuttia päivässä, mutta kuun viimeisellä viikolla jo 6-7 minuuttia päivässä. Tunne päivän jatkumisen vauhdittumisesta ei siis ole pelkkää kuvitelmaa. Erot selittyvät Maapallon ja Auringon keskinäisen aseman muutoksilla.
"Päivän pitenemisen kiihtyminen jatkuu kevätpäiväntasaukseen asti maaliskuulle, jolloin meno on villeintä, sitten piteneminen alkaa taas hidastua", kertoo almanakkapäällikkö, dosentti Heikki Oja Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta. Maaliskuun puolivälissä valoisa aika lisääntyy Oulussa kahdeksan minuutin vuorokausivauhtia.
Vastaava ilmiö havaitaan käänteisenä syksyllä, kun päivä lyhenee eniten syyspäiväntasauksen tienoilla.
Pitenemisen vauhti vaihtelee
Päivä pitenee eri leveysasteilla eri tahtia. Erot Suomen kaltaisessa pohjois-etelä-suuntaisesti pitkässä maassa ovat suuria. Utsjoella päivä pitenee paljon vauhdikkaammin kuin Etelä-Suomessa.
"Kun koko matka keskitalven kaamoksesta yöttömään yöhön täytyy kulkea tammikuulta toukokuun lopulle, pitää ottaa pidempiä askeleita", Oja havainnollistaa.
Ja pohjoisessa askelletaan rivakasti. Aurinko näyttäytyi Utsjoella kaamoksen jälkeen ensimmäisen kerran 16.1., mutta päivänpituudessa Utsjoki pääsee Oulun kanssa tasoihin jo kaksi päivää ennen kevätpäiväntasausta. Pohjoisimmassa Lapissa valoisa aika kasvaa helposti toistakymmentä minuuttia vuorokaudessa.
Yötön yö alkaa Utsjoella 18. toukokuuta, jolloin Oulussa päivän pituus on 19 tuntia ja kuusi minuuttia.
Valon puute sotkee sisäisen kellon
Arjessa minuutintarkkoja laskelmia ei tarvita. Mieliala nousee, kun töiden jälkeen ehtii taas valoisan aikaan lenkille tai hiihtämään. Selkeinä päivinä paistava aurinko on tehokkaampi kuin kymmenen kirkasvalolamppua. Maaliskuussa herääminenkin käy helpommaksi, kun Aurinko nousee jo ennen aamuseitsemää.
Itse asiassa kyse on sisäisestä kellostamme, jonka lisääntyvä valo asettaa taas aikaan. Sisäinen kello on alkanut jätättää jo syksyn pimeinä aamuina. Syynä on se, että talvella vielä heräämisen jälkeenkin aivoissa erittyy melatoniinia eli pimeähormonia. Valo estää melatoniinin erittymisen verenkiertoon, mutta luonnon aikamerkkien puuttuessa sisäisen kellon toiminta kärsii.
Sisäinen kello on joukko aivojen hermosoluja. Ne siirtävät silmään tulevan valon ja pimeyden vuorottelun perusteella tietoa ulkomaailmasta elimistölle. Keinovalollakin voi sisäistä kelloaan rukata, mutta luonnostaan elimistön vuorokausirytmit tahdittuvat vuodenaikojen mukaan.
