Vaikka elämme vielä periaatteessa vuoden pimeää jaksoa, on hyvä tietää että valo on taittamassa kaamoksen niskaa toden teolla. Auringon nousun ja laskun välinen aika on pidentynyt Oulun korkeuksilla joulukuun 22. päivänä olleesta talvipäivänseisauksesta jo yhden tunnin ja 50 minuuttia.
Lyhimmillään päivä oli vain reilun kolmen ja puolen tunnin mittainen kun se tänään perjantaina on viisi tuntia 24 minuuttia. Yhden tunnin päivä oli pidentynyt tammikuun 10. päivän tienoilla. Valoisa aika lisääntyy noin kuuden minuutin päivävauhtia, eli yli 40 minuuttia viikossa. Niinpä viikon päästä päivä on Oulussa jo kuuden tunnin 16 minuutin mittainen.
Utsjoella aurinko pilkisti horisontin yläpuolelta ensimmäisen kerran keskiviikkona. Ensimmäiselle päivälle kaamoksen jälkeen kertyi mittaa vain reilu tunti. Pohjoisimman Suomen päivä pitenee nyt vauhdilla, viikon päästä Utsjoelle koetaan jo lähes neljän tunnin päivä.
Seitsemän tunnin raja menee Oulussa rikki helmikuun 3. päivä. Tuolloin Utsjoella valoisaa aikaa riittää viisi tuntia ja 19 minuuttia. Helmikuun 12. päivä saavutetaan Oulussa kahdeksan tunnin raja, Utsjoella vastaava päivä koittaa helmikuun 26. päivä.
Kymmeneen tuntiin Oulun korkeuksilla ylletään maaliskuun 1. päivä, Utsjoella muutama päivä myöhemmin. Kevätpäivän tasaus on maaliskuun 21. päivä jolloin valoisa aika on jotakuinkin yhtä pitkä koko maassa. Päivä on tuolloin myös yhtä pitkä yön kanssa.
Helsingin korkeuksilla päivä oli joulun alla yli kaksi tuntia pidempi kuin Oulussa. Mitä pitemmälle kevät ehtii sitä pienemmäksi käy ero pohjoisen ja etelän välillä kunnes kevätpäiväntasauksen tienoilla pohjoisen valoisa aika ohittaa etelän edeten kohti yötöntä yötä. Kannattaa myös huomioida, että todellisuudessa valoa riittää lähes tunnin ajan ennen ja jälkeen auringon laskun.
Ensimmäiset muuttolinnut saapuvat Suomeen tavallisesti helmikuussa, mutta suurin osa muuttolinnuista lentää Suomeen huhti- ja toukokuussa. Tänä vuonna osa linnuista on jäänyt talvehtimaan Suomeen. Birdlife-järjestön mukaan leuto talvi on houkutellut esimerkiksi monet naakat ja varikset jäämään Perämeren pohjukkaan. Kemin seudulla niitä on nähty tavallista enemmän lintulautojen vieraina.