oimitusjohtaja Anne Piirsalu, 48, silmäilee tutkivasti aamiaistarjotintaan. Kun tavallinen pulliainen näkee tarjottimella lautasellisen kaurapuuroa, vihanneksia, omenan ja pienen palan marjatorttua, Painonvartijoiden johtaja näkee pisteitä. Piirsalu tekee nopean laskutoimituksen. "Viisi pistettä ilman marjatorttua. Ei paha."
Aamiainen olisi vieläkin oikeaoppisempi, jos mustikkatorttu olisi leivottu pullataikinasta eikä rasvaisemmasta voitaikinasta. Mutta hyvä näin.
Miksi ihmeessä siro ja hoikka Piirsalu laskee aterioittensa pistemääriä? Eihän 160 senttiä pitkän ja 55 kiloa painavan toimitusjohtajan tarvitse vaivata päätään ruokavaliolla.
Piirsalu huokaa ja taputtaa litteää vatsaansa. "Kesällä oli kiire enkä ehtinyt ryhmään. Lihoin kaksi kiloa. Kun ei punnitse itseään, pari kiloa tulee ihan huomaamatta, ja jos ei heti pudota niitä pois, tulee kaksi kiloa lisää."
Puhelias, hyvää suomea puhuva tallinnalaisrouva on toiminut Suomen Painonvartijoiden toimitusjohtajana vasta puolisen vuotta, mutta alalla hän on jo konkari. Hän työskenteli kymmenen vuotta Painonvartijoiden Itä-Euroopan johtajana ja on itse yrityksen paras mannekiini. "Olin koko ikäni ollut hoikka, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen minulle jäi kuusi ylimääräistä kiloa. Vaikka se ei ole kovin paljon, minulle on tärkeää, että pysyn omassa painossani. Tarvitsen siihen ryhmän tukea."
Anne Piirsalun perheeseen kuuluvat puoliso ja 12-vuotias tytär sekä 26-vuotias poika. Työ on Suomessa ja koti Tallinnassa, mutta Piirsalu ei koe sitä ongelmaksi. Hän tulee aamuisin laivalla tai helikopterilla Helsinkiin ja palaa illalla kotiin. "Helsingin ja Tallinnan välimatka on vain 80 kilometriä. Tunnen itseni terveeksi ja energiseksi. Kun painoni on hallinnassa, en edes väsy, vaikka työpäivät venyvät joskus pitkiksi."
Anne Piirsalu ei ole tiukkapipoinen laihdutusterroristi, vaan hauska ja huumorintajuinen nainen, joka tuon tuosta purskahtaa nauramaan omille kommelluksilleen. Hän muistelee silmät naurusta sikkarassa, kuinka hän koulutti raskaisiin ruokiin tottuneesta puolisostaankin painonvartijan.
"Mies oli keittänyt kaalisoppaa, mutta oli laittanut siihen rasvaista lihaa. Tulin illalla nälkäisenä kotiin. Soppa oli valmis, mutta siinä oli rasvaa! Suutuin ja sanoin, että jos vielä laitat mulle rasvaista soppaa, minä otan avioeron!"
Piirsalut ovat edelleen onnellisesti naimisissa.
Keksipakettia oli
mahdoton vastustaa
Anne Piirsalu haukkaa palan kurkkua, napittaa silmiin kuin pikku tyttö ja tunnustaa: "Minä tykkään syömisestä."
Nuorempana hän kokeili jos jonkinlaisia dieettejä, mutta totesi ne mahdottomiksi, koska hän ei halunnut olla ilman ruokaa. Hän halusi syödä.
"Meillä naisilla ikä tuo helposti painoa lisää", hän huokaa.
Hänen oma tarinansa voisi olla kenen tahansa aikuisen naisen tarina. "Mulla oli ennen paljon heikkouksia. Tykkäsin hirveästi esimerkiksi kekseistä. En pystynyt hallitsemaan itseäni ollenkaan. Jos ostin paketin, söin kaikki. Minulla oli myös ikävä tottumus. Kun tulin töistä kotiin, menin ensimmäiseksi keittiöön ja söin jotain. Ihan sama, olinko nälkäinen vai en, tulinko ajoissa vain myöhään illalla, aina ensimmäiseksi jääkaapille."
"Suomalainen ryhmänohjaaja antoi neuvon, että minun piti hankkia jokin uusi tapa. Kun tulet kotiin, lue ensiksi lehti, ohjaaja sanoi."
Piirsalu noudatti neuvoa ja se tehosi. Kun hän nykyisin tulee kotiin, hän ensimmäiseksi rauhoittuu, juo vettä, istahtaa alas ja lukee lehdet, joita hän aikaisemmin ehti hädin tuskin vilkaista.
Hän ei enää ole koukussa kekseihin. "Istuin eilen kokouksessa. Kahvipöydässä oli keksejä. Katsoin niitä ihan rauhallisesti ja ajattelin, että Anne! Sinä olet oppinut jotain."
Kalaa, perunaa
ja paljon kasviksia
Anne Piirsalu ei pidä ruualla kikkailusta vaan syö mieluiten oikeaa kunnon ruokaa. "Grillattua kalaa, keitettyä perunaa ja paljon kasviksia. Tykkään myös Painonvartijoiden omalla reseptillä valmistetusta pitsasta. Resepti on niin helppo, että osaan sen ulkoa. "
Hän ei koskaan edes ajattele kaloreita vaan arvioi ateriansa Painonvartijoiden pisteillä. Hän tarkkailee painoaan käymällä kerran viikossa vaa´alla, mutta tunnistaa myös ilman puntaria, milloin paino on nousemaan päin.
"Työmatkat eivät tuota ongelmia, sillä laivoilla saa ihan hyviä salaatteja. Ravintoloissakin on helppo syödä. Jos kalan päällä on kastiketta, sen voi siirtää syrjään. Myös paneerauksen voi aina kuoria pois."
Vaikeinta tällä hetkellä on saada perheen tytär syömään terveellisesti. "Olen yrittänyt kouluttaa tyttöä, ettei hän ostaisi sipsejä, mutta koko ajan löydän laukusta sipsipusseja."
Toimitusjohtaja kuiskaa salaisuuden. Hän ei halua, että hänen lapsensa syövät paljon suklaata, mutta hän on itse joskus syönyt suklaapatukan lapselta salaa ja piilottanut karkkipaperin.
Piirsalu on huolissaan nuorista, jotka istuvat tietokoneiden ääressä ja napostelevat lihottavia herkkuja. Lihavuusongelma kasvaa Eestissäkin. Painonvartijoiden ohjelma on otettu myönteisesti vastaan. Ryhmiä on jo 80. Suomessa niitä on 400.
"Työni on hyvin kiinnostavaa", Tallinnan teknillisestä korkeakoulusta valmistunut entinen bisneskonsultti kertoo.