Kesäkuun 12. päivän ilta vuonna 2001 on painunut elävästi Harri Hietalan mieleen. Ei kuitenkaan sen takia, että sää oli aurinkoisen kesäinen.
Suomen lupaavimpiin keihäänheittäjiin kuulunut 19-vuotias Hietala oli kiskaissut Haapajärvellä kauden toisessa kisassaan ensimmäisellä kierroksella reilun 70 metrin kaaren. Nuorten EM-kisojen tulosraja oli 73 metrin huitteilla ja Alavieskan Virin nuorukainen päätti kolmannella kierroksella nakata 800 gramman kepin tuon matkan päähän.
Kolmannen kierroksen heitto päättyi ikävästi. Hietalan käsi kääntyi väärään asentoon ja nuorukaisen kyynärpää rusahti.
Vaikka Hietala haaveili vielä tähän vuoteen asti keihäänheittäjän urasta, oli totuus tyly: unelma kariutui Haapajärvellä kolme ja puoli vuotta sitten.
"Tajusin silloin heti heiton lähtiessä, että nyt on jotain pahasti vialla. Taistelin vuosikaupalla kyynärpään kanssa, mutta siihen olisi pitänyt laittaa kokonaan uusi nivelside", nyt 23-vuotias Hietala kertoo.
Keihäs ei enää pysy Hietalan kädessä, mutta mies on löytänyt häkellyttävän nopeasti urheilulliselle lahjakkuudelleen uuden kohteen. Ettassa debyyttikauttaan pelaava Hietala kurkkii liigan pistepörssissä hämmästyttävästi 15 parhaan miehen joukossa.
Takana on pari kautta alasarjoissa Alavieskan Virissä ja Ylivieskan Kuulassa sekä viime kauden onnistuminen ykkössarjatasolla Himangan Roimassa.
"12-13 vuoden iässä pelailin vähän kaveriporukan kanssa. Aloin vajaat viisi vuotta myöhemmin harrastella talvisin lentopalloa yleisurheilun vastapainoksi."
Taustaan nähden komea sisäänajo liigatasolle.
Onnistuminen liigassa
antanut intoa
Ettan valmentajan Harri Paadarin puheille hymähdeltiin ennen kauden alkua, kun mies ilmoitti oululaisjoukkueesta löytyvän tällä kertaa kunnon hakkurin. Hietalan kausi lähti kuitenkin niin hyvin liikkeelle, että hymähtely vaihtui nopeasti päiden nyökyttelyksi.
Hietala on ollut yllättynyt, kuinka nopeasti hän on tottunut liigavauhtiin. Onnistumiset ovat tuoneet oululaiselle intoa satsata lentopalloon.
Hietala on tyypillinen yksilölajin puolelta joukkuelajiin tullut urheilija: entinen yleisurheilija tietää kovan harjoittelun merkityksen. Yksilöpuolella ei voi piiloutua kenenkään selän taakse.
"Fysiikkapuoli on minulla suurin plussa. Tekninen osaamisen ja pelisilmän kehittäminen on tulevaisuudessa tärkeää", Hietala mainitsee.
Voisi kuvitella, että entinen keihäänheittäjä olisi hakkurina puhdas voimalyöjä. Hietalan kohdalla ounastelut eivät osu oikeaan.
"En ole toistaiseksi pyrkinyt lyömään voimalla. Olen enemmän etsinyt tyhjiä paikkoja tai yrittänyt lyödä palloa torjunnan kautta ulos. Kun tekniikka riittää, niin sitten alan hakkaamaan", lentopalloilija nakkaa naureskellen.
Keihäsunelma
ei toteutunut
Urheilija on saanut oppinsa kovaan harjoitteluun Alavieskan Taluskylältä, jossa Hietalan perheellä on lypsykarjatila. Kukonlaulun aikaan nouseminen ei ole miehelle ennenkuulumatonta toimintaa.
"Totuin siihen, että on herättävä aikaisin ja edessä on paljon kaikenlaista tehtävää. Työnteko ei ole ongelma", Hietala muotoilee.
Taluskylän tilan tuntumassa oli tilaa urheilulliseen vapaa-ajan viettoon.
"Puukeihäitä - niitähän niitä vuoleskeltiin, ja kaikki mitä käteen sattui myös heitettiin."
Ei tullut pojasta kuitenkaan keihäänheittäjää, koska lajin varjopuoli sattui Hietalan kohdalle. Lentopalloilijan ura on vasta alussa, haikeus keihäsmiehen urasta vielä taustalla.
"Olin nuorten kisoissa samoilla metreillä Tero Pitkämäen kanssa. Kun hän heitti Ateenan olympialaisissa, niin tekihän sen katsominen tietyllä tavalla pahaa - kun en ollut itse kilpailemassa", Hietala hymähtää.