Maahanmuuttajille suunnatun liikunnan on oltava matalan kynnyksen toimintaa, johon on helppo mennä mukaan sitoutumatta säännölliseen osallistumiseen. Tieto liikuntaharrastuksista kulkee parhaiten suusta suuhun, ei tiedotteilla tai esitteillä, todettiin maahanmuuttajatyön koordinaattoripäivillä Kajaanissa torstaina.
Maahanmuuttajista naisia ja tyttöjä on vaikeampi saada liikuntaharrastuksiin kuin miehiä ja poikia. Uinti ja vesiliikunta kiinnostaisivat naisia ja tyttöjä, mutta oman kulttuurin säännöt voivat estää. Yleisessä uimahallissa on hankala järjestää naisten uimista niin, etteivät miehet näkisi heitä uima-asussa.
Naisten pyöräilykurssit ovat suosittuja. Moni ei ole oppinut kotimaassaan ajamaan pyörällä.
"Pyöräily antaa naisille liikkumisen vapautta, eivätkä he ole niin riippuvaisia miehistään kuljetusten suhteen", Kaisa Pyhälä Suomen Liikunta ja Urheilu SLU:sta totesi.
Pyhälän mukaan maahanmuuttajanaisille opetetaan asioita, jotka suomalaisnaiset oppivat koulussa. Esimerkiksi oman terveytensä ajatteleminen ei ole kaikille maahanmuuttajanaisille itsestään selvää.
Painiseura
kurdipojille
Kajaanissa maahanmuuttajapojat ovat painineet Kajaanin Juntassa vuodesta 2004 lähtien. Painiseura perustettiin, kun kaupunkiin muuttaneen kurdiperheen isä alkoi kysellä painijapojilleen harjoituksia painituomari Stevo Petroviciltä. Lähimpään painiseuraan oli matkaa parisataa kilometriä.
"Harjoituksissa käy aktiivisesti kymmenkunta maahanmuuttajapoikaa, epäsäännöllisesti osallistuu ja leireillä käy kymmenestä kahteenkymmeneen poikaa", Juntan puheenjohtaja Pekka Moliis kertoi.
Moliisin mukaan toimintaa ei järjestetä pelkästään maahanmuuttajille, vaan kaikille. Seuran kielenä on suomi.
Tyttöjäkin on ollut painiringissä pari, mutta he ovat lopettaneet. Maahanmuuttajapojista kuusi on jo kouluttautunut ohjaajiksi.
Lähiöiden painileireille on matala kynnys, ei tarvita rahaa eikä joka päivä ole pakko käydä. Koulujen loma-aikoina pidettävillä leireillä koulun jumppasali täyttyy, kun laitetaan sana kiertämään harrastusmahdollisuudesta.
Tieto kulkee
suusta suuhun
Tiedotteet ja esitteet eivät tavoita maahanmuuttajia kovinkaan hyvin.
Esimerkiksi koulujen ilmaisista lähiliikuntakerhoista eivät maahanmuuttajapojat tienneet mitään, kun Juntan puheenjohtaja Pekka Moliis kysyi heiltä.
Poikia harmitti, kun golfin ja jousiammunnan kokeilu meni sivu suun.
Suomalaisen urheilubyrokratian koukerot turhauttavat maahanmuuttajien toiminnassakin. Kilpaurheilun pakollisia lisenssimaksuja on joskus vaikea selittää maahanmuuttajavanhemmille.
Raha liikkuu tililtä toiselle, harrastaja maksaa seuralle, seura maksaa kaupungille salivuoroista ja sosiaalitoimi voi maksaa lapsen harrastuksen.
Kaisa Pyhälän mukaan urheiluseurat ovat maahanmuuttajille hyvä paikka kohdata suomalaisia ja kotoutua.
Erilliset liikuntasalivuorot maahanmuuttajille eivät ole paras ratkaisu.
Rohkeimmat maahanmuuttajista löytävät tiensä ilman mutkia suomalaisiin urheiluseuroihin. Lajikulttuuri on yhteinen, kotimaassaan yleisurheilukisojen toimitsijana tai painituomarina ollut voi tehdä samaa Suomessakin, vaikkei suomea osaisikaan.