Suomen painiliitto juhlii kuluvana vuonna satavuotista taivaltaan. Hyvä onkin ollut juhlia, sillä paini on säilyttänyt arvokisamenestyksellä mitattuna hyvin asemansa kovasta lajien välisestä kilpailusta huolimatta.
Vuodesta 2000 lähtien Painiliiton puheenjohtajana toiminut KHT-tilintarkastaja Yrjö Tuokko ei ole huolissaan painin nykytilasta, mutta varoittaa loikoilemisesta laakereilla.
- Ateenan olympialaisten jälkeen harrastajamäärä on ollut koko ajan nousussa, siitä kiitos todella aktiivisille seuraväelle. Millä mittarilla tahansa mitattuna painilla menee hyvin, tilintarkastustoimiston johtaja Tuokko laskee.
Tuokko tuli aikoinaan Painiliiton johtoon aivan puskista, mutta on näiden kuuden vuoden aikana osoittanut aktiivisuutta ja kiinnostusta johtamaansa lajia kohtaan. Puheenjohtaja on kuitenkin huolissaan painiväen - ja varsinkin aktiivien - jaksamisesta.
- Suomessa olympiamitalia arvostetaan urheilussa yli kaiken. On suorastaan ihme, että paini on näillä resursseilla koko ajan menestynyt hienosti olympialaisissa ja arvokisoissa. Kansainvälisessä painiliitossa on 170 jäsenmaata. On se ihan eri juttu kuin esimerkiksi jääkiekossa, jossa viitisen maata kamppailee jatkuvasti arvokisojen mitalisijoista, Tuokko heittää.
Painilla ei elä
Olympiakomitea on nostanut painin yhdeksi kuudesta kesäolympialaisten painopistelajista, mikä käytännössä tarkoittaa lisää varoja painin valmennuksessa kohti Pekingin vuoden 2008 olympialaisia.
- Olemme saaneet hovikelpoisuuden. Hyvä niin, mutta silti olemme Suomessa taloudellisesti vielä valovuosien päässä painin muista huippumaista. Vielä tälläkin hetkellä suuri osa edustuspainijoistamme on tavallaan kahden ammatin loukussa, sillä pelkällä painimisella ei Suomessa elä.
Tuokko ei ole ainoa urheilujohtaja, joka purnaa valmennusrahojen riittämättömyydestä.
- Ei riitä, että valitaan vain ne lajit, joista odotetaan tai toivotaan menestystä olympialaisissa. Tukea pitäisi ohjata suoraan niille urheilijoille, joilta mitaleja odotetaan. Suomessa olisi hyväksyttävä se tosiasia, että huippu-urheilija on jo ammatti, jolla urheilijan ja myös urheilijan perheen pitäisi pystyä elämään, Tuokko näkee.
Notkahdus odotettavissa
Viime vuosina arvokisojen menestyksestä ovat vastanneet lähinnä Marko Yli-Hannuksela ja Juha Ahokas, jotka molemmat jatkavat Pekingin olympialaisiin asti.
- Jonkinlainen kuoppa on varmasti odotettavissa Pekingin jälkeen, mutta en silti ole huolissani. Myhin ja Nallen vanavedessä on jo edustustehtävissä todella lahjakaita painijoita. Hienoa on myös, että nuorten arvokisoissa on pitkästä aikaa tullut taas mitalisijoja, Tuokko iloitsee.
Puheenjohtaja ei pelkää, että vanha kunniakas suomalaislaji häviäisi kilpailussa muiden trendikkäämpien lajien kanssa.
- Ei, niin ei tule käymään. Meillä liitossa ja kenttäjoukoissa ollaan tässä asiassa hyvin valveutuneita. Varmasti pihoilla ja päiväkodeissa väännetään painia jatkossakin. Ne vääntäjät pitää vain saada ohjatun urheilutoiminnan piiriin, aluksi nassikkapainiin ja sitä kautta sitten lajin harrastajiksi, Tuokko toivoo.