Kun takana on menestyksekäs ura urheilijana, ei ole välttämättä helppoa yrittää elää tuiki tavallisen pulliaisen elämää. Eikä varsinkaan, jos joutuu ulkoistetuksi palveltuaan työnantajaansa uskollisesti liki neljännesvuosisadan ajan.
Painijana kaikkiaan yhdeksän kansainvälistä arvokisamitalia voittanut Tapio Sipilä, 49, oli kovan paikan edessä 2000-luvun alkuvuosina. Fortum päätti lopettaa oman palokuntansa, mikä tiesi potkuja yhtiön teollisuuspalokunnan esimiehenä toimineelle Sipilälle.
"Aluksi siinä oli vähän kaikenlaista hakuammuntaa. Perustin firman, joka tarjosi Fortumille näitä palveluita, mutta ei se kuitenkaan oikein toiminut. Ensimmäisen yrityksen aloitus tuntuu olevan aina vaikeaa", Sipilä hymähtää.
Ravintoloitsijaksi ryhtyminen ei kaduta
Vaan toisella yrittämällä sujuikin jo paremmin. Nelisen vuotta sitten Tapio Sipilälle tarjoutui mahdollisuus ostaa ravintola Muhos-Kellarin toiminnot, ja tällä tiellä eli ravintoloitsijana hän on edelleen.
Lisäksi hän toimii paloteknisen insinööritoimiston Markku Kauriala Oy:n aluevastaavana.
Mutta ravintoloitsijaksi ryhtyminen ei ole kaduttanut? "Ei, vaikka olihan se aika rohkea temppu, kieltämättä."
Tapio Sipilä kertoo halunneensa lähteä kehittämään ravintolatoimintaa. Ja on sitä kehitettykin: arkisin yritys palvelee asiakkaitaan lounaspaikkana, ja viikonloppuisin on tarjolla sekä disco- että tanssimusiikkia.
Pubissa karaokelaitteet ovat käytettävissä vaikka joka ilta, lisäksi pubin puolelle on rakennettu tupakkalain mukainen koppi sauhuttelijoille.
Ravintolan yhteyteen on remontoitu majoitustilaa kaikkiaan tusinalle yöpyjälle.
Ravintolasalin ilmettä on vastikään kohennettu uusimalla tanssiparketti ja matto. Loppuvuodesta saliin tuodaan näytteille muhoslaisten urheilijoiden saavutuksia, mestaripainija paljastaa. Sipilä arvelee, että näyttelykaapit kannettaisiin sisälle hänen 50-vuotispäiviensä aikoihin.
Jälkikasvu jatkaa
perinteitä
Painijataustasta jos mistä kuvittelisi olevan apua ravintolatyössä. Tapio Sipilä vahvistaa, ettei kyse ole pelkästä kuvitelmasta.
Mestaripainijan mainetta ja taitoja on tarvittu etenkin takavuosina, jolloin Sipilä toimi Muhos-Kellarin osa-aikaisena ovimiehenä. Eikä menneistä kreikkalais-roomalaisen tyylin meriiteistä ole ollut haittaa kuulemma myöhemminkään.
"Turvallisuuden pitää olla ravintolassa lähtökohtana. Eiväthän asiakkaatkaan täällä muuten viihdy."
Kuusilapsisen perheen nuorimmainen päätyi aikanaan painin pariin siksi, koska muita harrastevaihtoehtoja ei sen ja pesäpallon ohella juuri ollut.
"Junioriaikana ei arvokisoista mitaleja tullut, mutta senioreissa aloinkin sitten jo pärjätä", Tapio Sipilä muistelee.
Uransa huippuhetkenä hän pitää Kiovan kisoista irronnutta maailmanmestaruutta 1983, "koska ne eivät olleet mitkään boikottikisat, toisin kuin Moskovan ja Los Angelesin olympialaiset".
Päätös vetäytyä painimolskilta syntyi pian Soulin olympialaisten jälkeen.
"Sain kisoissa olkapäävamman, ja siihen olikin oikeastaan helppo lopettaa."
Tapio Sipilä seuraa lajia edelleen "jonkin verran", ja laji on kiinnostanut myös jälkikasvua: Sipilän perheen nykyisin 30- ja 23-vuotiaat pojat ovat harrastaneet painia nappulaiässä.
"Ja nyt tämä nuorempi on kiinnostunut myös ravintolatoiminnasta. Hänkin on aloittanut ovimiehestä."