Tuore oululainen painin päävalmentaja Mikael Lindgren, 35, uskoo vakaasti, että painissa voi edelleenkin menestyä vain painimalla. Näin siitäkin huolimatta, että vuodenvaihteessa käyttöön otetut uudet säännöt mahdollistavat jopa sen, että nyt ottelun voi voittaa tekemättä ainoatakaan pistesuoritusta.
"Vaikka ottelun voi todellakin voittaa tekemättä ainoatakaan suoritusta, pelkällä puolustamisella ei sittenkään pötkitä pitkälle", Lindgren uskoo.
Suurin ero entisten ja nykyisten sääntöjen välillä on se, että nyt painijaa ei missään tilanteessa panna tuomarin toimesta mattoon. Mattoon voi joutua vain vastustajan toimesta.
Kun aiemmin esimerkiksi passiivisuusvaroituksen saanut ottelija komennettiin alle mattoon, nyt ottelua jatketaan varoituksen jälkeen pystystä. Sääntöuudistuksella on pyritty näyttävämpään pystypainiin.
"Pystypainiin on ilman muuta satsattava enemmän, mutta kyllä mattopainikin edelleen lajiin kuuluu", Lindgren vakuuttaa.
Mutta ainakin Kouvolassa painittu Herman Kare -turnaus osoitti, että uudet säännöt tulevat muokkaamaan painia varsin radikaalisti; matosta nostoja nähtiin koko kilpailuissa vain yksi (!).
Temppu ja miten
se tehdään
Uusien sääntöjen mukaan painiottelu käsittää kolme kahden minuutin jaksoa. Kaksi jaksoa voittanut on ottelun voittaja kuitenkin niin, että selätys katkaisee ja ratkaisee ottelun, tehtiinpä se millä jaksolla tahansa.
Jos jakso päättyy pisteittä (0-0), jaksovoitto ratkaistaan ristivyöotteella. Otteen ottaa se painija, joka "voittaa" tuomarin suorittaman arvonnan. Valintamahdollisuutta ei ole. Otteen ottaneella on 30 sekuntia aikaa tehdä pistesuoritus. Jos se ei onnistu, vastustaja voittaa jakson.
Jos toinenkin jakso menee pisteittä, suoritetaan jälleen arvonta ja "voittaja" saa ottaa - tai joutuu ottamaan - ristivyöotteen. Ja jos nyt käy niin, että otearpa lankeaa samalle painijalle kuin ensimmäisenkin jakson jälkeen, mutta suoritusta ei nytkään synny, jakso ja koko ottelu menee puolustavalle osapuolelle ilman ainoatakaan suoritusta.
Suuria voittoja
vain painimalla
Päävalmentaja myöntää, että "ristivyösäännöt" tarjoavat tarkalle puolustajalle uusia taktikointimahdollisuuksia, mutta suuria voittoja ei tällä tiellä ole tarjolla.
Mutta jos esimerkiksi joku maajoukkuemies sittenkin rakentaisi koko painimisensa tarkkaan puolustukseen ja ristivyöotteeseen.
"En usko, että kukaan edes suunnittelee sille tielle lähtemistä", Lindgren sanoo.
Mutta jos sittenkin?
"Minä sanoisin, että mietipä nyt hiljaa itseksesi, mistä tässä hommassa on kysymys ja miksi sinä matolle menet."
Vaikka säännöt todella tarjoavat aika eriskummalliset mahdollisuudet otteluvoittoon, Lindgren on vakuuttunut, että näilläkin säännöillä menestyvät parhaat niskanvääntäjät.
"Vuosien varrella sääntöihin on tehty milloin pienempiä, milloin suurempia muutoksia, mutta esimerkiksi suurkilpailujen palkintojärjestyksiin sääntömuutoksilla on ollut vaikutusta yllättävän vähän."
Mallia judon
ottelukaaviosta
Samoin kuin varsinaisia painisääntöjä on rukattu vuosien varrella suuntaan jos toiseenkin, myös parasta ja oikeudenmukaisinta ottelujärjestelmää on yritetty löytää liki kissojen ja koirien kanssa.
Kun paini on tähän asti keksinyt itse erilaiset ottelujärjestelmäversionsa, nyt kokeillaan esimerkiksi judossa käytössä olevaa järjestelmää, jossa kilpailija putoaa pelistä heti ensimmäisestä tappiosta.
Aivan nyrkkeilyssä käytetyn kaltainen - tappiosta lopullisesti ulos - judon ja nyt painiin otettu järjestelmä ei kuitenkaan ole, sillä tappion kärsinyt voi vielä päästä ottelemaan pronssista, jos on sattunut häviämään ottelunsa sarjan loppuotteluun selviytyneelle kilpailijalle.
Päävalmentajan mukaan uusi ottelujärjestelmä on sikäli selvä, että sarja painitaan valmiiksi yhden kilpailupäivän aikana, mutta uusi systeemi tuo tullessaan myös paljon mietittävää.
"Esimerkiksi ensimmäisellä kierroksella hävinnyt saattaa joutua odottamaan tuntikaupalla, kuinka pitkälle voittaja pääsee. Ottelutuntuma ja motivaatio voivat olla lujilla, kun ei ole edes varmuutta, tuleeko tuntien odotuksen jälkeen otteluja. Jos pronssimatseja tulee, ne tulevatkin sitten yhtä kyytiä ja yhtenä ryppäänä", Lindgren pohtii.
Mitali per
arvokisa
Painituulet puhaltelevat edelleenkin vahvasti idästä, mutta Neuvostoliiton hajoamisen myötä itävinkka on käynyt entistäkin vihaisemmaksi. Itä-Euroopan painijat tulevat kuorimaan kerman Bulgarian Varnassa huhtikuussa käytävissä EM-kisoissakin.
Kun Mikael Lindgrenin päävalmentajasopimus on muotoa 1+3 vuotta, ykkösvuosi on tärkeä mahdollista jatkoa ajatellen.
"Tavoitteena on mitali per arvokisat. Äkikseltään se tuntuu ehkä vaatimattomalta tavoitteelta, mutta tosiasiassa siinäkin on tekemistä niin painijoille kuin minullekin."
Lindgren tietää, että ainakin ne painijat, joiden varaan hän menestystoiveet rakentaa, osaavat asiansa matolla vähintäänkin yhtä hyvin kuin hän itse.
"Itse ottelutilanteessa ei valmentaja pysty ihmeitä tekemään. Mutta kun marginaalit ovat äärettömän pienet, maton sivusta voi joskus nähdä jotakin sellaista, mitä painija ei itse välttämättä huomaa."
Lindgren uskoo eturivin painijoihimme kuin pukki suuriin sarviinsa. Kaiken mennessä nappiin kuka vain voi napata mitalin arvokisoista. Hyviä painijoita, mutta ei täydellisiä.
Maailma tuntee monta ylivertaista painijaa, mutta täydellistä painijaa - eikä valmentajaakaan - ole vielä löytynyt.
"Jos sellainen painija joskus löytyy, silloin ei valmentajalla ole muuta tehtävää kuin heilutella pyyhettä maton kulmalla."