Oulu Mitä ovat Jekyll, Hyde, Beast ja Messanger? Näyttävät aurinkokunnan planeetoilta ja kuulostavatkin niiltä koostumukseltaan: kuori on värikästä nestemäistä uretaania, ydin kivimassaa. Kun niihin porataan kolme reikää, syntyy käypä keilapallo.
Jos haluaa loistaa keilaradalla muulloinkin kuin hohtokeilatessa, ei ole aivan sama millaisen kuulan keiloja kohti vierittää.
"Parhailla keilaajilla on kilpailussa parikymmentä palloa. On ykkösheittopalloja ja paikkopallo", selittää Oulun keilahallin ratamestari Jukka Kukkonen.
Ykkösheittopalloissa löytyy erikseen märän ja kuivan kelin kaatajia, sekä mediumeja, eli jotakin siltä väliltä. "Märkä" keli syntyy silloin, kun radalla on paljon öljyä. Lisäksi jokainen rata on luonteeltaan erilainen. Oulun keilahallin ratoja pidetään keilaajien kesken juonikkaina. Radan luonteeseen vaikuttaa muun muassa se, kuinka pitkä öljytty osa on.
Porauksilla ja painavan ytimen muodolla voidaan vaikuttaa pallon kierteeseen. Kivimassamainen ydin voi olla muodoltaan omena, päärynä tai nasta. Aivan kuten hyvin syönyt ihminenkin. Epäsymmetrisellä painolaatalla saa heittoon vinhan jengan, sanovat.
Poraus
vaikuttaa liukuun
Noin 60 prosenttia pallon ominaisuuksista riippuu sen pinnasta.
"Mattapintaiseksi eli karheaksi pallo saadaan hiomalla. Karhea pallo alkaa kääntymään aikaisemmin, kiiltäväpintainen puolestaan liukuu pidempään", Kukkonen selittää.
Uretaanin lisäksi on muovipalloja ja kumipalloja. Muinoin keilapallot tehtiin kivestä ja myöhemmin puusta.
Kukkonen asettelee avaruudensinisen pallon porauslaitteeseen. Jokaisella pallolla on omat porausvariaationsa, joilla vaikutetaan pallon käyttäytymiseen. Oikean porauspaikan löytämiseksi seurataan keilaajan heittotyyliä ja heiton nopeutta. Pääsääntöisesti reiät porataan niin, että ne tulevat pallon painavampaan, eli yläosaan.
"Porauskohdalla voidaan vaikuttaa liukuun", Kukkonen tietää ja kairaa siniseen palloon peukalonmentävän reiän. Reiän reunamat pyöristetään "sirralla" ja liiallinen väljyys tilkitään sopivan kokoisella kumitutilla.
Aloittelijoille tehdään pitkä oteväli. Siirtämällä peukalonpaikkaa keskemmälle, irtoaa pallo heitossa hitaammin. Vanhoja reikiä voi täyttää massalla ja kun palloa on porailtu jos minkäkin kokoisille vaaksanmitoille alkavat ne muistuttaa emmental-juustoa.
"Sitten on tietenkin eroa, onko vasen- vai oikeakätinen. Ja se, miten paino jakautuu puoliskojen osalta. Jotta palloon ei tule sivupainoa liikaa, porataan vastakkaiselle puolelle tasapainoreikä."
Kukkonen kertoo kuinka huippuluokan keilaaja oli vienyt pelialueelle muiden muassa pallon, josta tasapainoreikä puuttui. Siinä meni puolentoista miljoonan dollarin voittopotti ohi kuin illan viimeinen juna.
"Pallolla oli 16 grammaa liikaa painoa."
Vaikka ronski keilapallo tuntuukin kädessä lähes tuhoutumattomalta, ei se sitä kuitenkaan ole.
Keilapallon elinikä on noin 200-300 sarjaa. Uretaani- eli reaktiopallon suurin vihollinen on rataöljy. Myös säilyttämällä palloa liian kuumassa tai liian kylmässä siihen voi aiheuttaa halkeamia. Muovipallot ovat kestävämpiä.
Ruusu tai
pääkallo pallossa
Huippupallot maksavat noin 330 euroa, halvempia saa jo alle kahden sadan. Muovipalloista ei tarvitse pulittaa kuin satanen.
Useimmat pallot valmistetaan Koreassa tai Kiinassa. Eksoottisia pelivälineitä haluava voi teettä uniikin pallon, jonka kuoren sisällä on vaikkapa ruusu tai pääkallo - kuvana siis. Hohtokeilailussa käytettyjen pallojen kuoreen lisätään hohtoainetta.
Kuten kaikissa lajeissa, onnistumisen takana on hyvä kilpailija ja epäonnistumisen syynä surkeat vehkeet.
"Pinta on se tärkein, reikien poraus ja painot pienempiä tekijöitä. Voisi sanoa, että hyvä heiton onnistumiseen vaikuttaa yhtälailla kolme asiaa: rata, pallo ja keilaaja."
Ja kuulemma joskus pallon värilläkin on väliä:
"Jotkut eivät millään suostuisi heittämään punaisella, liekö se aatekysymys. Toisille värillä ei näytä olevan väliä."
Jupiter-planeetan näköinen avaruuspallo kyllä näyttää äkkiä katsottuna tylsää, mustaa lajitoveriaan kunnianhimoisemmalta keilan taklaajalta.