Jos oikeistojohtaja Nicolas Sarkozy ei kompastu skandaaleihin tai jos hän ei omasta tahdostaan vetäydy politiikasta, hänen nimensä tulee lähivuosina tutuksi eurooppalaisille. Ainakaan nyt jälkimmäinen jos-vaihtoehto ei ole kovin todennäköinen, sillä 49-vuotias ranskalaispoliitikko on päin vastoin asettanut tavoitteekseen tulla maansa seuraavaksi presidentiksi. Yhden askelman ylöspäin hän astui tällä tiellä sunnuntaina, kun tuli valituksi UMP-puolueen puheenjohtajaksi.
Maanantaina Sarkozy jätti Ranskan valtiovarainministerin paikan puoluejohtajavalinnan vuoksi. Sitä ennen hän toimi maansa sisäministerinä. Kummassakin toimessa Sarkozy osoitti energisyyttä ja onnistui kasvattamaan suosiotaan.
Unkarilaiset juuret omaavan Sarkozyn urasuunnitelman tekee kuitenkin haasteelliseksi se, että sen tiellä on nykyinen presidentti Jacques Chirac. Koko UMP-puoluehan perustettiin joitakin vuosia sitten hänen uudelleenvalintaansa turvaamaan. Ranskan seuraavat presidentinvaalit pidetään vuonna 2007. UMP:n tämänhetkisen Sarkozy-hurmoksen perusteella Chiracin asema näyttää tukalalta, mutta parissa vuodessa tilanne ehtii vielä muuttua.
Valintansa jälkeen Sarkozy lupasi ryhtyä uudistamaan Ranskaa. Jo valtiovarainministerinä hänen näkemyksensä oli, ettei Ranskan talous kestä 35 tunnin työviikkoa. Ranskan etuja hän on tarpeen vaatiessa puolustanut myös protektionistisin keinoin. Sarkozy taivutti EU:n hyväksymään konkurssikypsän ranskalaisen teollisuusjätin Alstomin pelastamisen - mikä luonnollisesti kasvatti hänen kannattajajoukkoaan kotimaassa.
Ulkopolitiikan johtajana Sarkozy ilmeisesti toisi Ranskan linjaan uuden painotuksen. Hän on Britannian pääministerin Tony Blairin ihailijana, Atlanttisen politiikan kannattajaksikin kuvattu. Saksassa on jo ihmetelty Sarkozyn suuntautumista voimakkaasti Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Toisaalta Sarkozya ei voi pitää Yhdysvaltojen myötäjuoksijanakaan. Hän esimerkiksi vastusti Irakin sotaa.
Euroopan unionista Sarkozylla on mielipiteitä, jotka ovat jo herättäneet kiukkua eri puolilla maanosaa. Turkkia hän ei haluaisi ottaa unioniin lainkaan vaan tarjoaisi sille vain jonkinlaista vapaakauppasopimusta. Unionin uudet, matalan verotuksen maatkin Sarkozy ehti suututtaa. Hänen mukaansa näille maille ei pitäisi maksaa unionin tukiaisia lainkaan.
Kotimaassa Sarkozyn suorasukaisuus kerää aplodeja, mutta EU-yhteistyötä hänen nousunsa presidentiksi ei ehkä tekisi nykyistä helpommaksi.
paakirjoitus@kaleva.fi