Pimu säntää lehmien lomitse, kun Päivi Maaninka lypsyn lomassa vähänkin vihjaisee. 10-vuotias bordercollie ei erehdy sekoittamaan vasenta ja oikeaa, vaan pyörähtää pihattonavetassa äänettömästi juuri sinne, minne pitääkin. Pian mustavalkoinen navettapaimen istuu taas vakiopaikallaan lypsyaseman vieressä seuraava käskyä odottaen.
"Miten sellaisilla karjatiloilla pärjätään, joilla ei ole koiraa? Meillä Pimu ja työhön opetteleva Muru säästävät valtavasti isäntäväen aikaa ja vaivaa. Koira on korvaamaton apu niin laitumella kuin navetassakin", Päivi Maaninka kehuu.
Pekka Maaninka myöntää, että emännän päätös kouluttaa tilalle paimenkoira vähän epäilytti. Karjanhakureissuilla käytetty mopo hajosi kuitenkin sopivasti, joten Pimu otettiin taloon. Koulutus kysyi aikaa ja vaati pitkää pinnaa.
"Vankilalla olimme nähneet koiria lampaita paimentamassa, mutta kaikki piti kyllä opetella itse ja kantapään kautta. Pimu kuitenkin kehittyi joka kesä, ja neljäntenä vuonna se oli valmis. Nyt on sen pentu, kolmivuotias Murukin jo melko taitava, joten sukupolvenvaihdos on turvattu", Päivi Maaninka juttelee.
Pakko paimentaa
Tieto paimentavan koiran, yleensä bordercollien tai working kelpien palavasta paimennusvaistosta on levinnyt karjatiloille jo sen verran hyvin, että nelijalkaisia navettarenkejä saa jonottaa. Suomen Paimenkoirayhdistyksen työkoirarekisteriin on merkitty jo 1 400 rotupuhdasta paimenta. Koira on laidunnettavaa karjaa pitävillä tiloilla verovähennyskelpoinen.
Paimenkoirayhdistys järjestää vuosittain paimenkoirakursseja, -harjoituksia ja -kilpailuja. Jos kaikki menee kuten on suunniteltu, koirat kisaavat nautapaimenessa ensi kesänä Pelsonkin peltoaukeilla.
Paimentavaa koiraa ei pidä koskaan hankkia vain seuralaiseksi. Sillä on niin pakonomainen tarve paimentaa, että karjan puuttuessa se paimentaa jotain muuta, kuten lapsia ja autoja. "Tai vaikka televisiossa juoksevia jalkapalloilijoita", Päivi Maaninka nauraa.
Auktoriteetti ansaittava
"Vaikka paimennusvaistot ovat vahvat, ilman koulutusta koirasta ei ole mitään hyötyä. Sen pitää osata varmasti käskyt tai pillillä annettavat merkkiäänet. Koira ei saa säikytellä karjaa, mutta sen pitää kuitenkin hankkia auktoriteetti, jotta paimennettavat tottelevat sitä. Varomaankin pitää oppia, sillä koiria on jopa kuollut lehmien sorkkien alle", Päivi Maaninka tietää.
"Meillä lehmät ovat jo niin tottuneet koiriin, ettei niitä tahdo ilman koiria saada kesällä laitumelta pois. Kerran Pimu oli sairaana, ja silloin onnistuin muutamana päivänä hämäämään lehmiä huutelemalla vain käskyjä ikään kuin koira olisi ollut mukana. Toisen kerran naapurin karja oli meidän lehmiemme seassa laitumella, mutta Pimu erotteli nopeasti vieraat omaksi porukakseen", ylpeä emäntä kehuu.
Pimu ja Muru ovat paitsi innokkaita paimenia, myös Maaningan perheen jäseniä. Navettatyö on kuitenkin sen verran likaista hommaa, että koirat asuvat enimmäkseen navetan toimistossa.
"Kyllä ne lastenkin kanssa leikkivät, mutta jos valita saavat, ennemmin lähtevät lehmien perään", Päivi Maaninka nauraa.