Ensi viikolla kuultavassa jouluevankeliumissa kohtaamme jälleen tutut paimenet yöllä ulkona vartioimassa laumaansa, kun enkeli saapuu ilmoittamaan heille ilosanomaa Jeesuksen syntymästä.
Paimenet ensin pelästyvät ja sitten rientävät enkelin neuvon mukaisesti katsomaan lasta. Tämän jälkeen he Luukkaan mukaan jälleen palaavat laumansa luo kiittäen ja ylistäen jumalaa siitä, mitä ovat kuulleet ja nähneet.
Paimenet olivat Jeesuksen ensimmäiset vieraat. Sen jälkeen hän elämänsä aikana kohtasi monenlaista viranomaista ja viskaalia sotilaista ja papeista keisarin käskynhaltijoihin ja veronkantajiin.
Yksityissektorikin oli edustettuna laitoja myöten rahanvaihtajista prostituoituihin.
Muulloin kuin jouluna paimenta ei juuri Suomessa enää tapaakaan kuin sähköisessä muodossa.
Vielä vuonna 1966 paimen oli mukana eri ammattien arvostusta mittaavassa tilastossa sijoittuen viimeiseksi eli siis vähiten arvostetuksi ammatiksi. Seuraavista listoista paimen oli jo hävinnyt kokonaan.
Vaikka paimenta ei listoilta enää löydykään, monia muita melkein yhtä muinaisia ammatteja siellä on. Aina kuitenkaan kysymys ei ole ammatista, virasta tai työstä vaan arvonimestä.
Usein nämä tittelit tulevat latinasta ja liittyvät opettamiseen ja yliopistoon.
Aikojen saatossa ammatin sisältökin on voinut muuttua ja saattaa tänä päivänä olla eri maissa varsin eri sisältöinen.
Erehtymisen vaara on suuri, jos ammatteja haluaa laittaa arvojärjestykseen.
Minäkin kuvittelin vielä alaluokilla, että filosofian kandidaatin ja maisterin välillä oli kovinkin suuri ero.
Historian lehtori kuitenkin paljasti, ettei muuta eroa ollut kuin että maisterit ovat yliopiston kassaan käyneet maksamassa maksun maisterin arvosta.
Vuoteen 1994 saakka maisteri oli arvonimi, joka myönnettiin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle kandidaatille.
Tosin juristit eivät millään ilveellä halunneet ruveta maistereiksi, vaan viimeiseen saakka halusivat pysyä kandidaatteina.
Maistereita heistä kuitenkin viimeisessä uudistuksessa tuli, eivätkä nuoret juristit ole pahemmin jääneet kandidaatin tutkintoa kaipaamaan.
Suurta sekaannusta voi aiheuttaa myös dosentti. Nimitys tulee samasta latinan opettamista tarkoittavasta docere-sanasta kuin tohtorinkin nimitys.
Dosentti on yliopistossa omaa alaansa opettava henkilö.
Dosentin asema eri maissa ja tiedekunnissa voi olla kuitenkin tyystin erilainen. On maita, joissa dosentit ovat päätoimisia yliopiston opettajia, kuten oli aikanaan Neuvostoliitossa.
Myös meillä lääkäreiden koulutuksessa dosenttien antamalla opetuksella on nykyisinkin suuri merkitys.
Kuitenkin viimeisen yliopistouudistuksen jälkeen vuodesta 2009 dosentuuri ei ole enää yliopistovirka vaan arvonimi. Tämä merkitsee sitä, että dosenteille annetaan erillinen opetusmääräys silloin, kun he antavat opetusta.
Osalle dosentin arvonimi on välivaihe kohti professuuria, osalle akateemisen uran päätös ilman työtä ja palkkaa ja osalle jotain siltä väliltä.
Jo ennen yliopistouudistustakin yliopistoissa oli joukoittain dosentteja, joita ei näkynyt opettamassa vuosikausiin. Näkymättömyys saattoi johtua opetushalujen tai opetusrahojen puuttumisesta.
Dosentuurin saaneet kuitenkin mielellään pitivät tittelinsä. Olihan se osoitus väittelyn jälkeen todetusta pätevyydestä.
Yliopistoillekaan tästä dosenttien joukosta ei juuri ollut haittaa, vaikka he näkyivät vain niminä tiedekuntien listoissa.
On selvää, että sellaisissa maissa, joissa dosentti on päätoimisen yliopisto-opettajan virka, yliopiston dosenttina esiintyminen kalskahtaa aika komealta, vaikka se tosiasiassa toisessa maassa ei merkitsisi juuri muuta kuin yliopiston sähköpostiosoitetta.
Mutta onhan yliopistossa muutakin opetus- ja tutkimushenkilökuntaa kuin professoreita ja dosentteja.
Varsinkin ennen jokaisella professorilla oli yksi tai useampia assistentteja. Nykypäivänä myös yksityissektorin sihteerit haluavat usein mieluummin olla assistentteja kuin sihteereitä.
Assistentti tulee latinan sanasta assistere, joka tarkoittaa muun muassa auttamista ja vierellä seisomista.
Aikanaan rikosoikeuden professori Brynolf Honkasalo ilmoittikin kirjansa nimilehdellä virkanimikkeekseen yliopiston apulainen.
Näistä ajoista assistenttien suomenkieliset nimitykset ovat kuitenkin muuttuneet. Viimeisimmässä yliopistouudistuksessa assistenteista tehtiinkin tutkijoita, kun havaittiin, että niitä on liian vähän.
Työt eivät tässä muutoksessa tosin mihinkään hävinneet, mutta tilastot saatiin vähän toiseen asentoon.
Nykypäivänä julkisuudessa eivät juuri esiinny Jeesuksen aikaiset paimenet tai kalastajat vaan aivan muut ammattilaiset.
Kaikelle kansalle ei ilmoiteta suurta ilosanomaa, vaan kilpailukyvyn, palkkojen, huoltosuhteen tai pörssikurssien liikettä muutamia prosenttiyksikköjä ylös- tai alaspäin.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori.