On olemassa valmentajia, jotka ovat saaneet potkut ja valmentajia, jotka eivät ole vielä saaneet potkuja.
"Varmasti kyseessä on yksi valtakunnan tuulisimmista ammateista. Valmentajien potkut käyvät toteen joka vuosi ja näin tapahtuu jatkossakin", Suomen Ammattivalmentajat ry:n hallituksen jäsen, pitkän linjan koripallovalmentaja Eero Saarinen toteaa.
Viimeksi viime viikolla jääkiekon liigajoukkue Pelicansin päävalmentaja Petteri Hirvonen joutui kilometritehtaalle. Myös Bluesissa tehtiin uusia järjestelyjä.
"Jokainen valmentaja tietää, että kysymys on pätkätöistä. Joku voisi sanoa, että itsehän on ammattinsa valinnut, mutta niin moni muukin on valinnut omansa, eikä joudu tällaiseen turvattomuuteen", Saarinen mainitsee.
Vuodesta 1974 asti valmentanut Saarinen on nähnyt läheltä muutokset valmentajan työn arvostuksessa. Työsarkaa on kuitenkin vielä riittämiin.
"Nyt tätä pidetään jo oikeana työnä. Koulutusjärjestelmä on kuitenkin nurinkurinen. Jyväskylän yliopisto kouluttaa akateemisesti valmentajia, mutta he saattavat valmistua ammattiin ilman päivänkään työkokemusta. Järjestelmä ei ole vielä kunnossa."
Toiset ottavat
maltillisemmin
Jääkiekkoliigassa on reilun neljän viimeisen vuoden aikana vaihdettu valmentajaa 12 kertaa. Jokerien pomomies Hjallis Harkimo vietti sitä ennen hulluja päiviä: kahden kauden aikana, 1997-1999, jokeritoimintaa kurkki viisi eri valmentajaa. Sittemmin Harkimo on huomannut, että päinvastaiset menetelmät ovat sittenkin tehokkaampia.
Turun Palloseura on edennyt rauhallisesti koko historiansa ajan. TPS ei ole koskaan antanut liigajoukkueensa valmentajalleen potkuja. Lyhimmilläänkin liigavalmentajan ura TPS:ssä on kestänyt kahden kauden verran.
"Joku voisi sanoa tätä konservatiivisuudeksi, mutta ei meillä ole välttämättä ollut tarvetta potkujen antamiseen. Ei niitä turhan takia kannata antaa. Mitä hyötyä siitä olisi", TPS:n toimitusjohtaja Jouko Narvanmaa kysyy.
Narvanmaa painottaa, että menestymättömyydessä ei ole koskaan kysymys yhdestä henkilöstä.
"Vaikka jokainen hoitaa oman ruutunsa, niin tiettyjä päätöksiä on tehtävä yhdessä. Ei ongelmia voi kasata yhden ihmisen harteille", Narvanmaa näkee.
Alkukauden
hätäratkaisu
Palloilusarjat etenevät joka vuosi lähes samalla ennustettavalla tavalla. Sarja alkaa, joku seura jumittuu hännille tai odotuksiin nähden liian matalalle, ja jonkun ajan päästä valmentaja saa monoa. Kuvioon kuuluu usein myös se, että valmentaja on saanut pari päivää ennen kalossinkuvaa - tai nykyaikaisemmin tekstiviestiä - luottamuslauseen seurajohdolta.
"90 prosentissa kysymys on hätäratkaisusta ja helpoimmasta mahdollisesta ratkaisusta", Saarinen sanoo.
Saarinen kertoo mutu-tuntuman mukaan, että joukkue yleensä herääkin valmentajavaihdon jälkeen. Herätyskello pirisee usein vain hetken, kunnes tahti palaa samoille raiteille.
"Niinhän siitä sanotaan, että seurajohtajan isoäitikin olisi johdattanut vaihdoksen jälkeisissä otteluissa joukkueen voittoihin."
Urheilun taustalla on aina suuria tunteita. Media ja kannattajat osaavat myös hiillostaa niin, että paniikkinappula on herkemmissä käsissä.
"Noudatetaanko kriisitilanteissa järkeä vai onko tunnepohja vallalla? Jos siviilipuolella tehtäisiin ratkaisuja samalla tavalla, niin se olisi kaaoksessa", Saarinen puhaltaa.
Saarinen on itse ollut 29 vuotta valmentajana kuudessa seurassa. Mikä on miehen oma potkusaldo?
"En ole saanut potkuja - ainakaan vielä."
