Raahesta ei viime aikoina ole hyviä uutisia saatu juuri muuta kuin lottovoitoilla. Sellaisen varaan ei kuitenkaan voi laskea kaupungin kulttuurilautakunta, jonka määrärahat ovat supistumassa viime vuodesta yli 30 000 eurolla.
Sen myötä lautakunta uhkaa, että perinteiset Pekanpäivät jäisivät ensi kesänä kokonaan pitämättä. Samalla menisivät Pattijokipäivät ja lasten kulttuuriviikot.
Raahe on valtakunnan mitassa nimetty äkillisen rakennemuutoksen kriisialueeksi Rautaruukin väenvähennysten jälkeen, ja kaupungin oma kukkaro on harvinaisen tiukalla. Jossain kulkee kuitenkin raja siinä, missä on järkevää säästää ja missä ei.
Pekanpäivät on järjestetty jo 30 vuoden ajan, ja niistä on muodostunut osa raahelaista identiteettiä, minäkuvaa. Taivaita ei ole tavoiteltu, mutta keskelle kesää on saatu syntymään hyvä kotiseutuhenkinen viikonvaihde. Viime vuoden ohjelmalistalla oli yli 60 erilaista tapahtumaa, periaatteella jokaiselle jotakin: pesäpalloa, yhteislaulua, tanssia, kävelykierroksia, lastenteatteria, roolipelejä, kyykkää...
Pekka-patsas kukitetaan, kävijät lasketaan tuhansissa, ja näin on jatkunut jo vuosien ajan. Jos Raahe aikoo tällaisen perinteen katkaista, se jos mikä on henkisen luovuttamisen merkki, eikä siihen voi olla varaa saati tarvetta.
Kulttuurilautakunnan on elettävä budjettinsa mukaan, mutta uhka Pekanpäivien lopettamisesta on toivottavasti vain hätähuuto, jolla ravistellaan muitakin hereille. Suurista summista ei ole kyse, ja yhteistyökumppaneita on olemassa joka tapauksessa. Lisää voi yrittää etsiä. Jos Pekanpäivien järjestäminen ei onnistu, se on ulkopuolellekin merkki siitä, että kriisitunnelma on Raahessa saanut jo liikaakin yliotetta.