Filosofian lisensiaatti Ritva Toropainen väittelee Oulun yliopistossa tänään perjantaina. Suomen kielen alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Oulun paikannimet - mistä nimet tulevat.
Kainuulaisilla tervansoutajilla oli osuutensa siihen, miten Pokkitörmä sai nimensä. Paikalla sijaitsi 1600-luvun puolessavälissä kauppaporvari Johan Bockmöllerin talo, mutta eiväthän kainuulaiset osanneet nimeä lausua, vaan jättivät sukunimen loppuosan puheista pois.
"Kun siihen lisättiin vielä jyrkkä jokitörmä, jolla rakennukset sijaitsivat, saatiin paremmin suomeksi taipuva Pokkitörmä", kertoo Oulun yliopiston Snellmanian kirjaston informaatikko Ritva Toropainen.
Toropainen on tutkinut väitöskirjassaan Oulun paikannimiä kaupungin perustamisesta vuodesta 1605 aina vuoteen 1997 saakka.
Materiaalina tutkimuksessa on lähinnä kaavanimistö, mutta mukana on myös vanhan keskikaupungin luonnonpaikkojen ja kulttuuripaikkojen nimiä.
"Vanhimmat oululaisista paikannimistä ovat spontaaneja nimiä, joiden antajaa ei tiedetä. Kadut saivat nimensä sen mukaan, mihin ne johtivat. Esimerkiksi Kirkkokatu nimettiin kirkon ja Koulukatu koulun mukaan", Toropainen kertoo.
Nimet saattoivat viitata myös omistajaan tai käyttäjään. Esimerkiksi Limminranta johtuu oululaisen Juho Limmin nahkuriliikkeestä, joka oli tällä paikalla.
Pöllökangas silkasta erehdyksestä
Onpa osa paikannimistä myös puhdasta erehdystä, näin esimerkiksi alunperin Pölläkankaaksi kutsuttu Pöllökangas. Pöllä tarkoittaa pientä, isomman saaren kupeessa olevaa saareketta, mutta kun tätä ei 70-luvulla ymmärretty, alue sai nimen Pöllökangas.
"Siis silkkaa väärinkäsitystä, vaikka Pöllökangas onkin hauska esimerkki paikkojen uudelleen nimeämisestä."
Suosikkiaan Toropainen ei oululaisista paikannimistä osaa nimetä, mutta hilpeimmän ja samalla erikoisimman kyllä. Se on Leveri, Heinätorinpuiston tienoo, jossa asuivat merimiehet perheineen.
Nimi on suora väännös Englannin Liverpoolista. 1800-luvun lopulla Oulun merenkulku eli kultakauttaan, ja kauppaa ryhdyttiin käymään Oulusta suoraan Englantiin.
"Kun merimiehet tulivat kotiin, eivät he tuntuneet osaavan juuri muusta kuin Liverpoolista puhua. Siitä nimi Leveri, jota myös Leverinperäksi haukuttiin."
Paikannimet aikansa
kuvina
Oulussa 40-luvulta saakka toiminut nimistötoimikunta on Toropaisen mukaan tehnyt ansiokasta ja perusteellista työtä nimetessään paikkoja ja asuinalueita.
"Nimet tuntuvat sointuvan hyvin asuinalueisiin, niitä on selvästi pohdittu tarkasti ja laaja-alaisesti", Toropainen toteaa.
Osa uusista kaavanimistä on sellaisia, jotka eivät suoranaisesti liity paikkaan. Esimerkiksi Maakotkantie ei liity maakotkaan, vaan on ajalleen tyypillinen aihepiirinimi.
Aivan sattumalta Kaukovainiota ei isojen petolintujen mukaan nimetty. 60-luvulla ympäristöongelmat nousivat voimakkaasti yleiseen tietouteen, ja niiden myötä myös isojen petolintujen ympäristömyrkkypitoisuudet.
Oululaiset ovat noudattaneet tarkasti paikannimiä koskevia ohjeita ja sääntöjä, jonka jälkeen ovat tehneet kuten ovat halunneet. "Ei olla otettu mallia muualta, vaan nimet ovat kulkeneet paikallisia latuja. Nimeämisessä on ollut vähän sellaista asennetta, että oon Oulusta ja kehtaan sen sanua", Toropainen toteaa.
