Kemi Imaiseeko maapalloistuminen, globalisaatio paikallisuuden kaikkinielevään mustaan aukkoonsa? Ei hotkaise, vastaavat asiaa miettineet. Runoilijalle kotiseutu taas on moni-ilmeinen ja avara asia, maailman lähentyminen paljastaa hänelle ihmisen kärsimyksen kasvot.
Perämerenkaarella avattiin torstaina rajattomat valtakunnalliset kotiseutupäivät pohtimalla identiteettiä rajattomalla kalotilla.
Ohjelmajohtaja Olli Alhon mielestä globalisaatio vahvistaa paikallisuutta ja paikallisia kulttuureja. Eurooppa yhdentyy monilla tavoin, mutta ei kulttuurisesti.
Alho on samaa mieltä ulkomaankauppaministeri Jari Vilénin kanssa siitä, että paikallisuus pitää pintansa. Voimakas paikallinen ja kansainvälinen identiteetti voivat hyvinkin täydentää toisiaan, sanoo kemiläissyntyinen Vilén, jolle pohjoinen, Lapin identiteetti yhtyy suomalaiseen ja eurooppalaiseen identiteettiin.
Minuutta rakennetaan nykyään vahvasti monikulttuurisessa maastossa, joka antaa ihmisille rajattomat mahdollisuudet omaksua ja kehittää kulttuurisia identiteettejä.
Monikulttuurisuus on Alhon mukaan vaativa juttu, mutta sen siunaus on suhteellisuudentaju.
Tietoverkkojen kutominen ja internet ovat tuoneet esille kysymyksen, voisiko myös verkkoon syntyä paikka? Alho ei itse epäile, etteikö näin voisi käydä. "Verkkoon voi syntyä paitsi paikkoja, myös paikallisia kulttuureja."
Professori Tapio Variksen mukaan uudella teknologialla ja verkottumisella voidaan elvyttää pieniäkin kieli- ja kulttuuriryhmiä, palvella kaukaisia asiakkaita ja jäljittää omia sukujuuria. Euroopan yhdentyminen edellyttää Variksen mielestä aidosti eurooppalaisia medialukutaidon lähestymistapoja, joissa korostuvat eri maiden kulttuuriset erot ja historialliset realiteetit.
Jos ei ymmärrä,
voi ainakin suvaita
"Monikulttuurisuus on kiva asia, mutta toisten ihmisten ymmärtäminen on vaikeaa. Kaiken kukkuraksi olisi hyvä ymmärtää myös itseään", Alho heittää ymmärtämisen vaikeudesta ja perää suvaitsevaisuutta. Jos ei ymmärrä, voi ainakin suvaita.
Kittilässä syntynyt kemiläinen runoilija Niilo Rauhala näkee maailman lähentymisen paineissa korostuvan erilaisuuden hyväksymisen ja ymmärtämisen. TIetotulvassa maailman kärsimys tulee liki.
Kotiseutupäivillä autokuskina ja tavaroiden rahtaajana talkoilevan Rauhalan toi Kemiin papin työ kohta 40 vuotta sitten. Monet siteet ovat kiinnittäneet hänet kaupunkiin; työn ohella, ihmiset, ympäristö, meri, jonka ehtymättömyydestä hän on ammentanut runokuvia teoksiinsa. Pinnan alla, vanhemmiten yhä voimakkaammin vaikuttavat synnyinseudun muistot ja maisemat.
"Kotiseutu on monitasoinen asia, moni-ilmeinen ja avara", Rauhala näkee.
Rovaniemen seudun vinkkelistä maailmaa tarkasteleva kirjailija Oiva Arvola on huomannut, että kotiseutupäivien tapahtumapaikka on sangen mielenkiintoinen alue.
Peräpohjolasta ja Lapista ei löydy yhtä tiivistä, selkeää, vivahderikasta ja yhtenäistä aluetta kuin on Perämerenkaari, hän kehaisee.
"Kulttuurivirrat ovat kohdistuneet Perämerenkaaren alueelle kaikista ilmansuunnista, kaikkina aikoina. On syntynyt kulttuurien kasautuma, johon väriä ja sykettä on antanut erityisesti Ruotsin läheisyys", Arvola analysoi.
Päivien keskus Kemikin oli aikoinaan pieni heimojen sulatusuuni, Nivalan Amerikka, jonne tultiin työn perään puuta jalostamaan.
Rovaniemeä, jota Arvola on omien sanojensa mukaan pakosta joutunut seuraamaan lähempää, kirjailija kohtelee avokämmenellä. "Rovaniemi on nousukasmainen, sisäänpäin kääntynyt, itseriittoinen, narsistinen, todellisista kulttuuriarvoista piittaamaton paperinkääntäjien pesä."