Kunnalliset suunnitelmat ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi ovat vielä lapsenkengissä. Suunnitelmia on vähän, eikä niitä ole tehty kansalaisten näkökulmasta.
Tämä ilmenee valtakunnallisesta selvityksestä, jossa tutkittiin hyvinvointipalvelujen suunnittelua kunnissa. Selvitys julkistettiin tiistaina Oulussa.
Vain joka kymmenennessä Suomen kunnassa on hyvinvointipolitiikan kokonaissuunnitelma. Suurin osa kunnista on kuitenkin tehnyt johonkin yksittäiseen väestöryhmään, yleensä vanhuksiin, kohdistuvan hyvinvointiohjelman. 50 kunnassa ei ole minkäänlaista hyvinvointiohjelmaa.
Hyvinvointisuunnittelun laiminlyövät kunnat ovat selvityksen tekijöiden mielestä vastuuttomia.
"Hyvinvointi-, elinkeino- ja työvoimapolitiikka kytkeytyvät toisiinsa. Kunnat, jotka eivät tietoisesti suunnittele hyvinvointipolitiikkaansa, joutuvat vaikeuksiin", ennustaa professori Petri Kinnunen Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta.
Mikäli hyvinvointipolitiikka on suunniteltua, se on kompromissien summa: suunnittelusta uupuvat sekä paikallinen näkökulma että kuntalaisten kokemukset.
"Tieto ihmisten hyvinvoinnista pohjautuu liikaa tilastoihin. Kunnilla ei ole käytössään menetelmiä, jotka antaisivat riittävän ajantasaisen ja tarkan kuvan kansalaisten hyvinvoinnin tilasta, vajeista ja eroista", kiteyttää Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen tutkija Jorma Kurkinen.
Joissakin kunnissa hyvinvointipolitiikkaa kehitetään kansalaispalautteiden ja keskustelutilaisuuksien avulla.
Vanhuspoliittisiin ohjelmiin perehtyneen Petri Raasakan mukaan kuitenkin vain harvoissa kunnissa ohjelmien seuranta ja arviointi on järjestelmällistä: suurimmassa osassa ohjelmista tyydytään vain hahmottamaan vanhustenhoidon nykytilanne ja asettamaan tavoitteita tulevaisuudelle.
"Kansalaisilta pitäisi kerätä palautetta säännöllisesti, ja siitä tulisi tehdä jatkuvasti yhteenvetoja", Raasakka neuvoo.
Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee kuntia laatimaan hyvinvointiohjelmia. Ministeriön apulaisosastopäällikkö Reijo Väärälä kuitenkin korostaa, että hyllyihin homehtumaan jäävistä paperipinoista ei ole mitään hyötyä. Sen sijaan paikallistasolla on otettava uudenlaista vastuuta.
"Tarvitaan pitkäjänteistä suunnittelua. Kuntien on mietittävä esimerkiksi, miten ikääntymiseen tuomaan murrokseen pitää varautua", Väärälä opastaa.
Valtio on sysännyt vastuuta ihmisten hyvinvoinnista kunnille vasta viime vuosina. Väärälän mukaan kunnat ovat hiljalleen heräämässä siihen, että myös hyvinvointipolitiikka vaatii suunnittelua elinkeinopolitiikan tapaan.
"Kaikki lähtee siitä, että kunnan keskusjohto ottaa vastuun hyvinvointipolitiikasta. Ei riitä, että hyvinvoinnin suunnittelu jätetään yksin sosiaalitoimen harteille", Väärälä korostaa.