Jääkiekon SM-liiga on Suomen palloilusarjoista suurin ja kaunein mutta sen kehitys polkee paikallaan. Jokin merkittävä uusi askel pitäisi uskaltaa ottaa. Muutamaan kertaan esitetty idea Suomen ja Ruotsin liigasta ei ole huono.
Lauantaina Raksilan jäähallissa kaikki oli mestaruuslippiksiä myöten valmista Kärppien kultahumuun. Ratkaisuottelun voittajana mestaruutta juhli kuitenkin pieni ja sisukas HPK.
Oululaisille pettymys oli karvas. Osana surutyötä syytöksiä on nyt kaadettu sekä Kärppien valmennuksen että viimeisen ottelun tuomarien niskaan.
Jäähy, jonka Kärpät ottelun lopussa sai, olikin tuomarivirhe. Kotijoukkueella oli kuitenkin kylliksi aikaa ratkaista ottelu jo ennen onnetonta vihellystä.
Suomalaista huippujääkiekkoa ajatellen HPK:n mestaruus saattaa olla piristysruiske. Liigan köyhempään päähän kuuluva joukkue osoitti, ettei vain pelaajabudjetin koko ratkaise mestaruuksia.
Muihin suomalaisiin palloilulajeihin verrattuna jääkiekon SM-liiga on yleisömäärillä mitattuna ylivoimainen. Silti SM-liigan tila ja tulevaisuus herättävät kysymyksiä.
Liigan runkosarjan 15 joukkueen pelejä seurasi päättyneellä kaudella yli 1,9 miljoonaa katsojaa. Silti ottelukohtainen yleisökeskiarvo 4 232 oli huonoin yli kolmeen vuosikymmeneen.
Oulussakin jäähalli jäi vajaaksi parissa finaalisarjan ottelussa. Yhdessä välieräottelussa HIFK:ta vastaan jäätiin jopa alle 5 000 katsojan. 1 400 katsojaa olisi vielä mahtunut sisään.
Osa kotiin jääneistä katsojista toki seurasi pelejä maksukanavalta. Jos kuitenkin kotisohva voittaa pelipaikalle lähdön, ongelmia on ottelutapahtuman tai -paikan houkuttelevuudessa. Tämä ei ole vain Oulun ongelma.
Parikymmentävuotta sitten SM-liigaa kehuttiin maailman toiseksi tasokkaimmaksi kiekkosarjaksi Pohjois-Amerikan NHL:n jälkeen. Nyt urheilullinen kakkonen on Venäjän ja sen lähimaiden KHL.
Yleisömäärillä mitaten SM-liigaa vetävämpiä ovat myös Sveitsin, Saksan, Ruotsin ja Tshekin ylimmät liigat.
Kiinnostava vertailukohta on etenkin Ruotsin SHL-liiga. Vuosituhannen vaihteessa Suomen ja Ruotsin liigojen liikevaihdot olivat samalla tasolla. Nyt Ruotsissa mennään kaukana edellä.
Silmiinpistäviin ongelmiin SM-liigassa kuuluu ainakin joukkueiden suuri tasoero. Esimerkiksi liigaan viime vuosina nostetut kolme seuraa ovat koko ajan roikkuneet sarjan hännillä. Sarjassa pelataan niin ikään iso määrä otteluita, joissa ei ole juuri mitään panosta.
Kysymys kuuluu, onko liigalla edessä hiipuvan kehityksen tie.
Pari vuotta sitten Kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja ehdotti, että Suomen ja Ruotsin huippujoukkueet alkaisivat pelata yhteistä liigaa. Ajatus, joka ei ollut täysin uusi, ei meillä ottanut tulta, eikä isommin Ruotsissakaan.
Silti idea voisi olla kehittämisen arvoinen. Ruotsin huippujoukkueiden outous suomalaiskatsojille korjaantuisi ajan mukana. Tasokkaampi liiga todennäköisesti houkuttelisi mukaan myös isompia sponsoreita.
Parhaassa tapauksessa kiinnostavimpien pelaajien virta NHL:ään ja KHL:ään voisi hiukan rauhoittua. Nyt tätä katoa seurataan meillä kädet avuttomasti pystyssä.