Työpajateatteriviikon ohjelma: www.valmistamo.net
Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion tiloissa 22.-26.2. pidettävällä Työpajateatteriviikolla järjestetään muun muassa "Turpaan vaan ja onnea" -roolipeli. Pelinohjaaja Tero Säkkinen selventää asiaa.
"Turpaan vaan ja onnea" on noin 30 pelaajan punkhenkinen live-roolipeli. Lieneekö kyseessä kansainvälinen formaatti, Oulun interaktiiviset eläytyjät ry:n puheenjohtaja Tero Säkkinen?
Ei ihan. Pelin suunnittelussa ovat olleet itseni lisäksi mukana Karoliina Kemppainen, Elina Väänänen ja Hanna Puolakka. Valmistamo-hanke tilasi meiltä larppia, joka sopisi henkilöille, joilla ei ole aiempaa kokemusta larppaamisesta. Peli on pelautettu kertaalleen aikaisemmin, silloin se oli suunnattu larppaajille. Nyt se on yleisöllekin avoin.
Miten punkhenkisyys ilmenee pelissä? Tehdäänkö siinä esimerkiksi kiljua?
Kiljun läsnäolo riippuu siitä, kuinka paljon pelaajia tulee. Viime kerralla kiljua ei tehty, mutta se oli läsnä vaikutuksellisesti. Pelissä on punkbändi, jonka keikkaa ollaan tulossa katsomaan, mutta siinä on hieman mutkia matkassa. Kaikki eivät ole tulleet samalle keikalle.
Voittaako, jos osaa valmistaa mahdollisimman mautonta kasvisruokaa?
En usko, että sen taidon käyttämiseen tulee mahdollisuutta, mutta jos sitä mainostaa oikeassa välissä, siitä voi olla hyötyä. Soitto- ja esiintymistaidot ovat puolestaan eduksi, mutta eivät pakollisia; jos muistelee yhtä jos toistakin punkbändiä, niin soittotaito ei aina ollut kohdillaan.
Voittaminen ei ole larppaamisessa olennaista. Kyse on omaan rooliin eläytymisestä. Toki hahmoilla on tavoitteita, kuten vaikkapa mainittu kilju, mutta koska keikka järjestetään nuorisotilassa, sen saatavuus voi olla hankalaa.
Pelin punkyhtyettä luonnehditaan "suosituksi". Jos pelaajista viisi muodostaa bändin ja 25 on yleisöä, niin pelihän on täysin realistinen.
Realismin taso riippuu pelaajista itsestään. He tekevät asioita sillä tasolla ja tavalla, joka tuntuu mukavalta. Vaikka moni punkbändi on hajottanut soittimensa, niin sitä realismin tasoa pyritään välttämään. Oikeasti soittamiseen taas on mahdollisuus, mutta se riippuu pelaajista.
Omia asusteita saa tuoda mukaan. Entä omia päihteitä?
Oikeat päihteet on kielletty, koska Työpajateatteriviikko järjestetään koulutiloissa, mutta pelin sisäiset kuvitteelliset päihteet ja kuvitteellinen päihtyminen ovat sallittuja. Muut varusteet riippuvat siitä, millaisen hahmon saa. Hahmoista löytyy myös perusnykynuoria, joiden maku voi olla hyvinkin räikeä tai kimalteleva. Kaikki eivät ole täysin sisäistäneet punkin henkeä. Myös nahkatakit ja perusvaatteet ovat käypää tavaraa.
Aiempaa kokemusta larppauksesta ei vaadita, mutta haittaako, jos ei ole aiempaa kokemusta punkista?
Ei haittaa. Jokainen on joskus ollut nuori. Se on kokemus, joka tarvitaan.
Peli kuuluu Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Valmistamo-hankkeen tilattaviin tuotantoihin. Onko punkhengellä ollut kysyntää?
Tilauksia on ollut parikin, mutta kiinnostusaste on jäänyt alhaiseksi; osallistujia ei ole tullut, vaikka peli olisi haluttu järjestää.
Voidaanko ikuisuuskysymykseen "mitä on punk?" vastata nyt "roolipeliä"?
Lähtisin enemmän kaaoslinjalle: suunnattua kaaosta, sanoisin. Itselläni on jonkin verran punktaustaa, mutta siitä alkaa olla jo aikaa. Keikkoja on nähty ja kavereilla ollut bändejä. Muustakin pelinjohtoryhmästä löytyy punk-kokemusta.
"Turpaan vaan ja onnea" kuulostaa kyllä aika uhkaavalta, Raija Forsström -tyyppiseltä punk-käsitykseltä.
Kyse ei ole kirjaimellisesta, vaan kuvaannollisesta nimityksestä. Se on enemmänkin asenne: mennään ja katsotaan, miten käy.
Tiedätkö muuten, mistä sanonta "turpiin vaan ja onnea" on peräisin?
Se on erään Terence Hill-Bud Spencer-elokuvan suomennettu titteli. Ihan hauska leffa. Semmoinen hurlumhei-henkihän niissä oli - kunhan nyt vaan mennään -asenne.