Päihdeongelmaisten äitien hoidosta on saatu hyviä tuloksia. Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa meneillään olevassa tutkimuksessa yhdelläkään äideistä ei ollut vakavia päihderetkahduksia lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Lasten kehitys eteni hyvin, eikä huostaanottoja tarvittu.
Hoidossa on muun muassa vahvistettu äidin kykyä pohtia lapsensa kokemusta ja pitää lapsi mielessään. Vuorovaikutuksen vahvistamisen ja päihdekuntoutuksen lisäksi olisi huomiota kiinnitettävä nykyistä enemmän äitien mielenterveysongelmiin. Yli puolet tutkimuksessa mukana olleista äideistä kärsi masennuksesta odotusaikana, sanoo tutkija, lääketieteen tohtori Marjukka Pajulo.
-- Tutkimuksessa oli vuoden seurannassa mukana 18 äitiä vauvoineen. Kahden vuoden seurantaan on ehtinyt vasta muutama, mutta tulokset näyttävät paremmilta kuin tutkijana osasin odottaa, sanoo Pajulo. Tutkimus jatkuu edelleen ja tarkoituksena on saada mukaan useampia äitejä ja vauvoja.
Maksusitoumuksissa kitsastellaan
Tutkimuksen mukaan etukäteen ei voi ennustaa, ketkä hyötyvät hoidosta, joten mahdollisuus siihen pitäisi tarjota kaikille päihdeongelmista kärsiville äideille, katsoo Pajulo. Ensikodeissa on ainutlaatuinen mahdollisuus hoitaa äitiä ja vauvaa yhdessä ympärivuorokautisesti ja tämä mahdollisuus pitäisi hyödyntää mahdollisimman hyvin.
Käytännössä näin ei kuitenkaan tapahdu. Vaikka osaavia hoitopaikkoja on tarjolla, kunnat antavat hyvin kitsaasti maksusitoumuksia, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton puheenjohtaja Virpa Puisto. Hänen mukaansa kunnissa on jopa sellaista asennetta, että käytetään se Raha-automaattiyhdistyksen sponsoroima kolmen kuukauden jakso ensin ja otetaan lapsi sitten huostaan.
Nykyinen rahoitusmalli ei kuitenkaan jatku ikuisesti. Puisto toivoo, että nyt syksyllä käsittelyyn tuleva lastensuojelulain uudistus sekä palvelurakenneuudistus toisivat ratkaisun tilanteeseen. Sikiöllä pitää olla subjektiivinen oikeus hoitoon. Päihdeäitien hoito voitaisiinkin siirtää kunnilta valtion vastuulle.
Hoito ei mene hukkaan
Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa korostetaan varhaisen vuorovaikutuksen kehittämistä. Kun siinä onnistutaan, lapsi saa paremmat lähtökohdat siinäkin tapauksessa, että he joutuisivat myöhemmin sijoitetuiksi. Hoito ei mene siis hukkaan.
Tutkija Mirjam Kallandin mukaan tutkimuksessa mukana olleet lapset ovat jopa hämmästyttävän avoimia, kirkassilmäisiä ja terhakoita.
Huostaanotettujen lasten terapeuttina työskennelleellä Kallandilla on kokemusta myös lapsista, joilla tällaista mahdollisuutta ei ole ollut. He eivät kykene ottamaan kontaktia tai ilmaisemaan esimerkiksi nälän tunnetta. Itku ei lakkaa, vaikka lapsi otetaan syliin. Nämä ongelmat voivat pahimmillaan johtaa uuteen hylkäämiseen.
Pakkohoito äärimmäinen keino
Hoitomallissa muutamia retkahduksia katsotaan sormien läpi, mutta jos niitä on useita, pyritään hoitoa tehostamaan, sanoo kehittämispäällikkö Maarit Andersson. Hänen mielestään opioideja käyttäville äideille olisi tarjottava myös korvaushoitoa, eikä heitä pitäisi laittaa korvaushoitojonoihin kuukausiksi.
Pakkohoito voi Puiston mielestä tulla kyseeseen vain sellaisissa tapauksissa, kun äidille on tarjottu mahdollisuus vapaaehtoiseen hoitoon ja kyse on enää vain muutamasta kuukaudesta. Sen sijaan hän ei hyväksy sitä, että pakkohoidosta paasataan silloin, kun hoitoa ei ole tarjolla edes niille, jotka olisivat tulossa vapaaehtoisesti. Käytännössä pakkohoidon uhka voisi merkitä sitä, että äidit jättäisivät myös neuvolakäynnit väliin.